6-vuotias Rawaa Ashkar Beddawin pakolaisleiriltä kertoi sodanaikaisessa sadutuksessa ensin mielikuvituslapsen tarinaa tai kuulemaansa tositarinaa jonkun perheen kohtalosta sodan aikana. Mutta sitten kerrontaan alkaa tulla myös omakohtaista ainesta.

Lapset olivat leikkimässä ja sitten he kuulivat lentokoneet ja juoksivat pakoon. Äiti sanoi tyttärelleen, ettei mitään tapahdu, koska hän ei halunnut tämän pelkäävän.

Sitten tyttö otti vähän vaatteita ja meni isänsä luo, koska hän pelkäsi ampumista. Talon lähellä oli vankila ja lapsia leikkimässä. Hän ei löytänyt isäänsä, koska tämä ei ollut kotona.

Hänen äitinsä kuoli. Israelilainen lentokone ampui häntä. Ja toinen äiti kuoli hänen päälleen. Tyttö tuli ja löysi äitinsä kuolleena ja talon raunioina. Hän pani kaksi ruusua kuolleen äitinsä päälle. Ja koko perhe oli surullinen äidin kuoleman vuoksi.

Koneet jatkoivat saman perheen pommittamista, ja tyttökin kuoli. Hizbollah ampui lentokonetta ja se räjähti.

Ja aurinko oli surullinen, koska Israel pommitti koko maailmaa. Myös minä sanon: "Hyvä Jumala, ole kiltti ja paranna isoäitini. En halua, että hän kuolee. Pelkään hänen tähtensä, en halua, että israelilaiset tappavat hänet."

Lapsia oli oppitunnilla, ja Israelin ilmavoimat pommittivat koulua. Se räjähti ja talot räjähtivät.

Kiitän Jumalaa siitä, että Hizbollah räjäytti tankin. Haluan, että kaikki tankit ja lentokoneet räjähtävät.

Englanninkielisestä käännöksestä suomentanut Kirsti Palonen

Kriisiaikoina pienempien lasten kertomissa tarinoissa omat kokemukset ja tunteet ovat hyvin lähellä. Välillä tuntuu, että lapsi alkaa vähitellen eläytyä luomansa henkilöhahmon kokemuksiin hyvin voimakkaasti ja liukuu ilman sen ihmeempiä selityksiä yhtäkkiä minämuotoon kertomaan omista kokemuksistaan, ajatuksistaan ja tunteistaan.

Rawaan kertomuksessa tulee esiin monia lasten tarinoissa jatkuvasti toistuvia teemoja:

-        pelko omasta ja läheisten puolesta

-        vanhempien yritys rauhoittaa ja lohduttaa lasta

-        Israel tuhoajana

-        lasten pommittaminen

Beddawista tulleissa kertomuksissa Hizbollah on enemmän esillä kuin Etelä-Libanonin ja Beirutin lasten kertomissa omakohtaisissa tarinoissa. Välillä on sellainen tuntuma, että Beddawissa lasten kertomuksiin vaikuttaa suhteellisesti enemmän se, mitä on katsottu ja kuultu televisiosta. Heillä on sodan kohteena suoremmin olleita lapsia enemmän mahdollisuutta nähdä ja kuulla Hizbollahin vastarinnasta.

Lasten tarinoissa heijastuu se, minkä psykologi Liliane Younes totesi Suomen vierailullaan:

Emme halua olla uhreja. Haluamme säilyä hengissä. Jokaisella on suuri vastarinnan halu. Siksi ihmiset tuntevat sympatiaa Hizbollahin taistelijoita kohtaan. Israel saavutti sen, että Hizbollahia tukevat nyt nekin, jotka eivät aiemmin niin tehneet.

Täällä Itä-Jerusalemissa lähes kaikki paikat ovat olleet tänään suljettuina ja kadut tyhjenivät aikaisin puolen päivän jälkeen. Arabien ramadanin alkaminen ja juutalaisten vuoden vaihtuminen sattuvat samaan aikaan. Itse menen tänä iltana Jerusalemin-suomalaisen koollekutsumaan Kummeli-iltaan.

Kirsti Palonen