Tervetuloa Social Responsibility and children in war -seminaariin 24.10. klo 10.00 - 15.30 opetushallitukseen, Hakaniemenkatu 2, Helsinki. Seminaari pidetään 7. kerroksessa huoneessa 7106A ja 7106B. Tarkempaa opastusta sinne saa infopisteestä.

Seminaarissa BAS:in toiminnanjohtaja Kassem Aina ja BAS:in Shatillan toimintakeskuksen vastaava sosiaalityöntekijä Jamilé Shehadé kertovat sodan aikana kertyneistä kokemuksista sekä lasten kanssa tehdystä työstä. Professori Raija-Leena Punamäki puhuu sodan traumatisoimien lapsien auttamismahdollisuuksista yleisemmin. Palestiinalaisten ja suomalaisten puheenvuorojen sekä yleisökeskustelun avulla pyritään löytämään yhteistyömuotoja, jotka palestiinalaisten tarpeita Libanonin pakolaisleireillä. Seminaarin fokus on lasten ja heidän perheittensä selviytymisessä ja sen edistämisessä.

Tarkempi ohjelma julkaistaan ensi tilassa.

Solidaarisuudesta ja vapaaehtoistyön merkityksestä niin tuettaville kuin avustajillekin kertovat myös nuoret, jotka antoivat oman panoksensa BAS:in työhön sodan aikana.

Olen 20-vuotias tyttö; nimeni on Lina Shehadeh. Odotin kärsimättömästi viimeisen kouluvuoteni tuloksia ja virallisia kokeita.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Kuten joka vuosi, niin nytkin aloimme heti koulun loputtua valmistella kesän toimintaohjelmaa BAS:issa ja valmistautua ottamaan vastaan lapsia, jotka odottavat näitä tapahtumia innokkaasti.

Muutamien päivien valmistelutyön jälkeen ohjelma alkoi ja minun tehtäväkseni tuli huolehtia 15 vuotta täyttäneitten ryhmästä. Olin tyytyväinen tähän ryhmään.

Päivät kuluivat… ohjelma oli upea, ja minä odotin innolla ja kovasti huolissani tulostani, kunnes sain hyviä uutisia 6.7.2006. Se oli unohtumaton päivä elämässäni. En voi kuvailla, kuinka onnellinen olin kuultuani, että olin onnistunut.

Siitä lähtien toimintaohjelma tuntui minusta toisenlaiselta; minulla oli hauskempaa päivä päivältä. Muistan miten tuolloin tein ruokaa ensimmäistä kertaa eläissäni, eivätkä vihreät pavut olleet koskaan maistuneet minusta niin hyvältä… Kesken tämän ilmapiirin kuulimme uutiset kaapatuista sotilaista. Ja Israelin kosto oli kauhea sota Libanonia vastaan.

Pelko alkoi hiipiä sydämiimme ohitettuamme yön, jollaista emme olleet koskaan kokeneet aikaisemmin… Meidän oli kestettävä 34 päivää sitä helvettiä täynnä rakettien ja raskaan pommituksen ääniä ja surullisia uutisia sattumanvaraisesta tappamisesta ja hävityksestä. Minulla ei ollut muuta tekemistä kuin kuunnella uutisia, kunnes vapaaehtoistyö muutti koko elämäni.

Muistan ensiksi innostukseni osallistua leirillä olevien perheitten haastatteluun. Se oli hyvää työtä, enkä enää tuntenut tyhjyyden ympäröivän itseäni. Minä olin ihmisiin suoraan yhteydessä ja pääsin kosketuksiin heidän tunteittensa kanssa. Tajusin, että vanhempi sukupolvi, joka oli jo kokenut useita sotia, pelkäsi enemmän kuin meidän sukupolvemme, koska he tietävät todella, mitä sota merkitsee…

Vaikka työ oli väsyttävää, kaikille vapaaehtoisille antoi voiman ja lämmön tunteita, kun näimme ympärillämme olevien ihmisten ystävällisen reaktion ja rohkaisun. Heidän kestävyytensä antoi meille voimaa jatkaa ja välillä viivyimme myöhään yöhön.

Pakolaisperheitten lasten kanssa työskenteleminen oli tärkeää, jotta he saivat helpotusta jännittyneeseen ilmapiiriin. Mutta aina kun kuulimme ilmahyökkäyksen äänen, kiiruhdimme kuin tahtomattamme pohjakerrokseen ikään kuin katot olisivat suojelleet meitä.

Maanantaina 14.8.2006 tulitauko julistettiin. Heti seuraavana päivänä menimme takaisin jatkamaan suunniteltuja toimintoja… Nyt rauhalliset leikit ja iloiset laulut olivat tärkeitä. Jotta lapset  pääsisivät eroon sodan surullisesta varjosta, sketsit käsittelivät iloisia asioita.

Toimintoina oli myös lapsille tärkeän päivittäisen aterian valmistaminen. Kokkaaminen, pöytien kattaminen ja ruoan tarjoilu loivat perheenomaisen ilmapiirin.

Ohjelmaa jatketaan koulujen alkamisen jälkeen perjantaisin ja sunnuntaisin.

Englanninkielisestä käännöksestä suomentanut Kirsti Palonen

Vapaaehtoiset valmistelevat lapsille lounasta BAS:in toimintakeskuksessa sodan aikana.

Maansisäiseen pakolaisuuteen joutuneille perheille lasten päivittäinen ruokailu BAS:in toimintakeskuksessa oli merkittävä tuki.

BAS:in toimintakeskuksen astiat eivät riittäneet, kun huolehdittavana oli suuri määrä pakolaisuuteen joutuneita lapsia.

BAS:in toiminnassa vapaaehtoisten työllä on suuri merkitys. Hyvin monenlaiset harrastustoiminnat onnistuvat pitkälti siksi, että nuoret vapaaehtoiset ovat niissä mukana.

Sota synnyttää kuitenkin monissa lapsissa sellaisia traumoja, joiden hoitamisessa tarvitaan ammatiitaitoa. BAS:in Beirutin toimipisteen lisäksi on äsken toimintansa aloittanut uusi perheneuvola Beddawissa Pohjois-Libanonissa. Toimintaa pyritään laajentamaan edelleen.

Sopivien ammatti-ihmisten löytämisessä on ollut vaikeuksia. Viime aikoina siinä on alkanut olla onnea. Mutta toinen tärkeä kysymys tuottaa edelleen huolta. Miten voidaan turvata näille ammatti-ihmisille riittävä jatkuva palkkaus? Siinä BAS on kokonaan ulkomaisten avustusten varassa. Suomestakin toivotaan tähän tukea.

Kirsti Palonen