Ainakin myöhään eilen illalla Nahr el-Baredissa ammuskeltiin, vaikkakaan esim. The Daily Newsin mukaan kysymys ei ollut raskaasta tulituksesta. UNRWA:n tietojen mukaan Nahr el-Baredin 31.000 asukkaasta 25.000 oli jättänyt leirin sunnuntaihin mennessä. Jäljellä oli lähinnä vammaisia, sairaita ja vanhuksia. Palestiinan Punainen Puolikuu jakaa heille Libanonin Punaiselta Ristiltä ja Punaisen Ristin Kansainväliseltä Komitealta saamiaan lääketarvikkeita. Useimmat leirissä vielä olevista kärsivät nestehukasta, rintakivuista ja ripulista.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Eilen iltapäivällä Palestiinan Punainen Puolikuu toimitti Nahr el-Barediin 16 kuormalastillista avustustarvikkeita. The Daily Newsin mukaan avustustarvikkeista on Beddawissa pulaa. Tilanne leirissä on sekasortoinen, koska sen väkiluku oli eiliseen mennessä yli kaksinkertaistunut. Psykologiselta kannalta paenneitten olosuhteet ovat UNRWA:n edustajan mukaan masentavat.

Nermien Khaled, 12-vuotias tyttö, tuli Nahr el-Baredista Beddawiin torstaina 24.5. BAS:in sadutustoimintaan hän osallistui seuraavana päivänä. Nermien halusi kirjoittaa itse tarinansa.

Nermien Khaled, 12v. Kuva: Beit Atfal Assumoudin kuva-arkisto.

Menin alas isoäitini asuntoon itkien ja huutaen. Isäni ja setäni menivät ulos katsomaan, mitä tapahtui. He juoksivat takaisin ja sanoivat, että Fatah al-Islam ja armeija taistelivat keskenään. Istuin veljieni kanssa, kun kuulimme rakettien äänet. Juoksimme alas isoäidille. Kun se oli ohi, menimme takaisin kotiin. Sitten juoksimme alas isoäidille, kun he alkoivat ampua toisiaan.

Tulimme bussilla ja itkimme. Äiti itki ja mekin itkimme. Äiti itki, koska isä kieltäytyi lähtemästä leiristä meidän kanssamme. Kun olimme bussissa, he tarkastivat meidän henkilöllisyytemme ja tankki oli meidän päämme yläpuolella. Setämme odotti meitä Beddawin leirissä. Hän yritti vuokrata meille asuntoa, muttei löytänyt mitään. Sitten löysimme äidin veljen. Hän toi meidät heidän tätinsä luokse. Olen hyvin surullinen, en tiedä miksi. Hyvä jumala, ota minut takaisin leiriini, jotta näkisin isäni

Kirjoittaessaan tarinaansa Nermien alkoi itkeä.

Johtuneeko siitä, että Nermien joutui olemaan leirissä pidempään kuin aiemmin sadutetut viisi lasta, tai siitä, että hän on esimurrosikäinen tyttö, tai siitä, että hän ei ollut enää samalla lailla shokissa kuin kaksi päivää aikaisemmin sadutetut lapset, että hän pystyi jo tuntemaan ja ilmaisemaan tunteensa itkemällä, vaikkakin tunteitten yhteys tapahtumiin oli vielä epäselvä.

Nermien teki myös tarinaansa piirustuksen.

Nermien Khaledin piirustus. Kuva: Beit Atfal Assumoudin kuva-arkisto.

Nermienin huoli isäsästä ja kaipaus toi mieleeni 9-vuotiaan Ali Hamzan kertomuksen viime sodan ajalta. Alin isäkin halusi palata kotiseudulle ajettuaan perheensä turvaan. Ja Ali ikävöi isää tavattomasti ja varmaan pelkäsi hänen puolestaan.

Faizah Aina selittää monien lasten voimakasta shokkia sillä, että ensimmäinen hyökkäys alkoi äkkiarvaamatta heidän nukkuessaan. He heräsivät siihen varhain aamulla huutaen ja itkien. Äkilliset väkivaltaisuudet tulivat Nahr el-Baredin asukkaille suurena yllätyksenä senkin vuoksi, että he ovat saaneet elää vakaammissa oloissa kuin muut leirit.

BAS:n nuoret vapaaehtoiset kertoivat, että aluksi lasten oli vaikea ruveta leikkimäänkään. Erityisen hankalaa oli aloittaa liikunnallisia leikkejä.

Evakuoitujen lasten leikki on alkamassa Beddawin pakolaisleirillä. Kuva: Beit Atfal Assumoudin kuva-arkisto.

Faizah Aina kertoo ihailevansa näitten nuorten taitoa saada lapset vähitellen mukaan yhteisiin toimintoihin.

Nahr el-Baredista paenneitten lasten yhteinen seinämaalaus Beddawin pakolaisleirillä. Kuva: Beit Atfal Assumoudin kuva-arkisto.

Olemme saaneet ensimmäiset valokuvat, jotka on otettu Nahr el-Baredin sisällä. Kuvat on saatu leirin asukkaan Mysoon Mustafan kautta. Niissä on kuvattu rakennusten tuhoja ulkoa- ja sisältäpäin, romua kaduilla, tuhoutuneita autoja, savua ja tulta.

Taisteluissa vaurioitunut rakennus Nahr el-Baredin pakolaisleirissä

Nahr el-Baredissa palaa

Tulipalon mustaama rakennus Nahr el-Baredin pakolaisleirissä

Kuvissa on jopa kuolleita lehmiä. Eräs nainen kertoi Faizah Ainalle, että lehmien ruhossa oli punaisia läikkiä. Ne eivät olleet kuolleet ammusten osumista vaan naisen arvelun mukaan myrkkykaasuista.

Taistelujen uhriksi joutunut lehmä Nahr el-Baredin pakolaisleirissä

Kaikkein vaikeinta oli katsoa kuvia ruumiista: kaikenikäisiä kuolleita. Jotkut olivat nähtävästi lähteneet kodeistaan yöllä puolipukeissaan. Monet ruumiit olivat verissään. Loukkaantuneita lapsia hoidettiin alkeellisissa oloissa, kaksikin verissään olevaa lasta samassa sängyssä. En halua julkaista kuvista kuin yhden, jossa kuolleet pojat näyttävät melkein nukkuvilta. Siviiliuhrien lukumäärää kukaan ei tiedä. Arviot ovat liikkuneet 18:n ja 30:n välillä.

Nuoria vainajia Nahr el-Baredin pakolaisleirissä

Voit antaa tukesi Nahr el-Baredin pakolaisille Psykologien Sosiaalisen Vastuun kautta.

Keräystili: Libanon / Psykologien Sosiaalinen Vastuu

Sampo 800019-703530

Viitenumero: 1656

Keräyslupa: OKU 1819 A

Hämmennystä Libanonissa ovat lisänneet myös Beirutissa ja sen lähistöllä räjähtäneet kolme pommia. Eilen sunnuntaina Beirutin pääosin sunnien asuttamalla alueella heitettiin kranaatti katujen risteykseen ja neljä loukkaantui.

The Daily News kertoo, että Libanon on antanut palestiinalaisryhmittymille mahdollisuuden viikon puoliväliin asti neuvotella rauhanomainen ratkaisu taisteluille. Mitähän mahdollisuuksia tällaiselle rauhanomaiselle ratkaisulle on, kun sitä on viikko pohjustettu ei-rauhanomaisin keinoin.

Libanonin armeija on viikonvaihteessa vahvistanut edelleen läsnäoloaan Nahr el-Baredin ympärillä, ja kahdeksan lentokonetta kuljetti Beirutiin aseapua USA:sta. Eikä ole vielä vuottakaan siitä, kun Israel pommitti pitkin Libanonia yhdysvaltalaisilla aseilla. Sen tiesivät lapsetkin. Monet lisäsivät piirtämiinsä pommikoneisiin USA:n tunnuksen.

Kirsti Palonen