Eilen 12.8.2006 tuli kuluneeksi 30 vuotta siitä, kun Tal al-Zaatar, vuonna 1976 yksi suurimmista Libanonin palestiinalaisleireistä, kukistettiin puolisen vuotta kestäneen on-off-piirityksen ja 52 päivää kestäneen jatkuvan piirityksen jälkeen. Leiri sijaitsi Beirutissa Vihreän linjan kristittyjen puolella. Tal al-Zaatarissa asui noin 15.000 siviiliä ja heidän lisäkseen noin 2.000 palestiinalaistaistelijaa. Heitä vastassa olivat Lebanese Frontin 4.000 miestä. Lebanese Front oli pääosin kristittyjen puolueiden oikeistolainen yhteenliittymä. Sitä tukivat ja sen neuvonantajina piirityksessä toimivat Libanonin ja Syyrian armeijat. Myös israelilaisia neuvonantajia oli läsnä.

 

Piirityksen aikana raskas tykistötuli tuhosi suuren osan leiristä.  Elokuun 12. päivänä kristityt joukot valtasivat leirin. Uhrien lukumäärästä esiintyy erilaisia arvioita; kaikkein useimmin on päädytty 2.000 kuolonuhriin ja 4.000 haavoittuneeseen. Mutta suurempiakin lukuja on esitetty, esim. 3.000 kuollutta. Leirin kukistamisen jälkeen hengissäselvinneet asukkaat pakkosiirrettiin muslimien hallitsemaan Länsi-Beirutiin. Pyssymiesten on kerrottu tappaneen pakolaisia vielä evakuoinnin aikana. "Timjamikukkulan" pakolaisleiri hävitettiin kokonaan asukkaiden palaamisen ehkäisemiseksi.

 

Eilen 12.8.2006 tuli kuluneeksi 30 vuotta siitä, kun yhteistyöjärjestömme Beit Atfal Assumoud (BAS, suomeksi "Kestävyyden lasten koti")  perustettiin. Muistan ikäni, kun BAS:n toiminnanjohtaja Kassem Aina kertoi Tal al-Zaatarin tuhoamiseen liittyvät henkilökohtaiset muistonsa. Hän oli rekrytoinut 20 opiskelijaa opetustyöhön leiriin. Heidät kaikki tapettiin. Tal al-Zaatar oli Kassem Ainan verikaste; hän totesi: "Se oli ensimmäinen kerta, kun näin niin paljon ruumiita."

 

BAS perustettiin alun perin huolehtimaan Tal al-Zaatarin verilöylyssä orvoiksi jääneistä lapsista. Perusajatus oli yksinkertainen. BAS muodosti orpolapsista noin 10 lapsen ryhmiä. Se antoi talon asuttavaksi kullekin ryhmälle ja heidän huoltajakseen ryhtyneelle naiselle. BAS:n avustuksen turvin alettiin viettää niin tavallista perhe-elämää kuin pystyttiin – mitä nyt välillä jouduttiin evakuoitumaan Syyrian puolelle taisteluja pakoon. Lapsia nimitettiin BAS:n lapsiksi ja heidän huoltajiaan BAS:n äideiksi.

 

Läheisin BAS:n äideistä on PSV:lle ollut Hadji Soad Tayyar. Hän oli nuori aviovaimo, jonka aviomies katosi Tal al-Zaatarin taistelujen aikana. Hadji Soad ei koskaan saanut tietää miehensä kohtaloa. Taistelujen aikana hän pyysi äitiään jäämään turvakseen. Äiti sai surmansa. Hadji Soad ei ehtinyt saada aviomiehensä kanssa lapsia  eikä hän koskaan avioitunut uudelleen. Mutta hänestä tuli kymmenen BAS:n lapsen äiti. Nyt hän on moninkertainen isoäiti ja asuu eläkeläisenä Ein el-Helwehin pakolaisleirillä BAS:n tukemana.

 

150618.jpg

Hadji Soad Tayyar Suomessa 1987 BAS:n lasten laulu- ja tanssiryhmän kiertueella

 

150625.jpg

Silloinen presidentin puoliso rouva Tellervo Koivisto kutsui BAS:n laulu- ja tanssiryhmän Kultarantaan. Hadji Soad (kasvot kameraan päin) iloitsi kasvattamiensa lasten puolesta.

 

Hadji Soad on nykyään hyvin sairas, dementoitunut ja sokeutunut. "Kyllä on ollut mielessä, miten hirvittävää hänen on olla ja miten vaikea ihmisten on häntä hoitaa ja tyynnyttää", toteaa Sirkku Kivistö. "Kun huhtikuussa vein Hadjin kuvia BAS:n 30-vuotisjuhlanäyttelyyn, Jamile ja Faizah sanoivat, että heitä itkettää, kun he tietävät, kuinka huonossa kunnossa hän nyt on. Olisi toivonut, että vanha sairas ihminen saisi tehdä kuolemaa rauhassa ilman pommeja."

 

Ja jatkoahan on Tal al-Zaatarin verilöylylle seurannut, tunnetuin Sabran ja Shatillan verilöyly 1982. Senkin uhrien määrästä on esitetty hyvin erilaisia arvioita: 400 – 3.500. Verilöylyn toteuttajiin kuuluneet oikeistolaiset falangistit itse arvioivat vainajien määräksi 3.500.

 

Vuosina 1985-1986 käytiin ns. Leirien sota, jossa shiialaiset Amalin joukot piirittivät palestiinalaisia pakolaisleirejä. Leirien sota käsitti kolme taistelua: toukokuussa 1985, toukokuussa 1986 ja syyskuussa 1986. Erityisesti Beirutin ja Etelä-Libanonin leirit olivat tulilinjalla. Hyvin ahtaalla olivat esim. Beirutissa Bourj el-Barajnehin pakolaisleiri ja etelässä Rashidiehin leiri. Leirien sodan jälkeen Libanonin hallitus raportoi, että Amalin ja palestiinalaisten välisissä taisteluissa kuolleitten kokonaismäärä oli 3.781 ja haavoittuneitten 6.787.

 

Pyysin kerran Kassem Ainaa kirjoittamaan muistivihkooni yksinkertaisen luettelon kaikista palestiinalaisten Libanonissa kokemista verilöylyistä ja hyökkäyksistä vuosilukuineen. Huomasin, että se ei ollut yksinkertainen tehtävä todelliselle asiantuntijallekaan. Kassem epäröi monia vuosilukuja. Verisiä tapahtumia on niin paljon, että se varmaan useimmiten mieltyy yhtämittaiseksi hengissäselviämisen kamppailuksi.

 

Tässä kamppailussa BAS on sinnitellyt 30 vuotta ja kehittänyt toimintaansa. Orpolapsiohjelmaa ei enää ole, mutta siitä kasvoi Family happiness –hanke, joka auttaa leireillä vaikeimmissa oloissa eläviä, usein isättömiä perheitä. PSV:n toinen kummityöntekijä Bahaa Tayyar, Hadji Soadin sisar, on ollut mukana tässä kehityksessä. 1980-1981 hän oli sijaisäitinä orpolapsille. Vuonna 1985 hän alkoi työskennellä Family happiness

–hankkeessa ja on tällä hetkellä Ein el-Helwehin toimintakeskuksen vastaava sosiaalityöntekijä.

 

Olemme ylpeitä siitä, että meillä on ollut tilaisuus olla pieneltä osaltamme mukana BAS:n arvokkaassa työssä yli 20 vuoden ajan. Vaikea on kuitenkaan iloita ja juhlia tällä hetkellä sen 30-vuotista toimintaa, kun tilanne Libanonissa on kuin jatkoa BAS:n alkuaikojen hermopaineelle.

 

Paras lahja 30-vuotiaalle BAS:lle olisi tähän hätään tulitauko ja vihollisuuksien loppuminen. Kun se ei ole vallassamme, ihan käypä lahja on raha-avustus BAS:ille sen tämänhetkisessä sotapakolaisten avustusoperaatiossa. Tämän lahjan kartuttamiseen Sinäkin voit osallistua.

 

Libanon / Psykologien Sosiaalinen Vastuu

Sampo 800019-703530

Viitenumero 1588

 

Kirsti Palonen