BAS:in Family Guidance Centerin (FGC) sosiaalityöntekijä Elham Shahrour on lähettänyt viestin, jossa hän kertoo lyhyesti FGC:n henkilökunnan käynnistä Shatillan pakolaisleirillä. He tapasivat siellä äitejä tarvekartoituksen merkeissä. Tarkoituksena oli selvittää millaisia ongelmia äideillä on ollut lastensa kanssa sodan aikana ja sen jälkeen sekä äitien ohjauksen ja keskustelun tarvetta.

Havaintona on ollut, että sodan jälkeen lasten hyperaktiivisuus on lisääntynyt samoin kuin käytöshäiriöt sosiaalisessa kanssakäymisessä.

Tämä oli tietenkin odotettavissa, kun lapset olivat runsaan kuukauden altistettuina sotatoimien tuottamalle ärsyketulvalle ja kuolemanuhalle. BAS:n toimintakeskusten henkilökunta auttoi lapsia purkamaan kokemuksiaan ja tuntojaan puhumalla, piirtämällä, leikkimällä. Erittäin kovilla olleessa Ein el-Helwehin pakolaisleirissä Saidassa BAS:n työntekijät pyrkivät järjestämään pakolliseen evakkoon joutuneille lapsille kokemuksien jakamismahdollisuuden lisäksi toimintamahdollisuuksia, jotka muuttivat välttämättömyyden kuin yhteiseksi kesäleiriksi. He halusivat antaa lapsille lapsuutta.

Tältä pommitukset näyttivät lapsen silmin Bourj el-Barajnehin pakolaisleiristä Beirutissa.

Elham kokee hyvänä, että voi taas jatkaa tiiminsä kanssa työtä FGC:ssä. Mutta hän kuvaa myös eräänlaisten shokkituntemusten jatkumista: "- - voin hyvin, mutta tuntuu edelleen kuin olisin herännyt painajaisesta. Kukaan ei olisi voinut kuvitella, mitä tapahtui. Al Dahiehissa kaikki on täydellisesti tuhottu – tapahtunut on käsittämätöntä." Dahieh on se Beirutin kaupunginosa, jota israelilaiset pommittivat kaikkein ankarimmin.

Tuhon jälkiä Dahiehissa heinäkuussa. Kuva: Ghadi Boustani

Vaikka pyritään palaamaan normaaliin elämään ja toimitaan sen mukaisesti tuntuu kipu sydämessä. Erityisesti Elhamista tuntuvat raskailta ajatukset, ettei maailmassa ole oikeudenmukaisuutta, kun niin monia viattomia lapsia kuoli sodan aikana.

Kirsti Palonen