BAS:n Family Guidance Center (FGC) alkoi palata loppuviikosta normaaliaikaan. Perjantaina henkilökunta piti kokouksen  ja päätti aloittaa työt eilen lauantaina. Muutamia lapsia saapuikin silloin jo tapaamaan toimintaterapeuttia ja puheterapeuttia. Psykiatri on sairauslomalla ja menee vatsaleikkaukseen ensi perjantaina.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Tämän normalisoitumisen jälkeen oli suuri pettymys, että juuri samaisena lauantaina Israel iski Libanoniin. Jokainen sotatoimi on tappio inhimillisyydelle. Pommitusten tauottua ihmisten ahdistus ja pelko alkaa lieventyä. Kaikki, mikä muistuttaa juuri ohitettuja kauhuja, nostaa taas nopeasti ahdistustasoa ja aiemmat stressioireet palaavat.

 

Osa FGC:n henkilökunnasta oli turvallisuuden tunteen palattua ehtinyt jo suunnitella, miten keräisivät uusia voimia. Loma- ja koulutusmatkoja oli varattu. Jokaisen vakavan välikohtauksen jälkeen tuollaiset suunnitelmat tuntuvat olevan vaarassa ja jos matkalle on jo ehditty, loma ei todennäköisesti anna toivottua rentoutusta.

 

Näin itse tämän tapahtuvan, kun PSV:n vieraina sattui olemaan kolme FGC:n työntekijää World Trade Centerin tornien tuhoamisen aikaan. Palestiinalainen psykologi sekä libanonilaiset erityisopettaja ja puheterapeutti näkivät televistiostani lentokoneitten osuvan torneihin ja tornien syttyvän palamaan. Silloin sain oppitunnin siitä, miten parinkymmenen vuoden takaiset traumakokemukset aktivoituivat. Yhtäkkiä yksi naisista totesi tuntevansa  sodan hajun. Naisten reaktiot olivat erilaisia. Palestiinalainen vetäytyi. Libanonilaiset tunnistivat itsessään sisällissodan aikaisen ylitouhuamisen ja hysteeriset naurunkohtaukset. Kaikki olivat tavattoman huolissaan siitä, että teko pannaan ylipäätään arabien syyksi ja heille kostetaan verisesti.

 

Kaikilla oli kova huoli Libanonissa olevista perheistään ja huoli kasvoi sitä myöten, kun kotiinpaluu viivästyi lentojen peruuntumisen vuoksi. Vasta pääsy oman perheen luo ja omaan kotiin pani alulle rauhoittumisprosessin.

 

Kun jokin aika sitten suunnittelin uutta sadutushanketta sähköpostitse FGC:n sosiaalityöntekijä Elham Sahrourin kanssa, Elham kirjoitti, että ehkä lasten saduttaminen voisi olla eräänlaista terapiaa henkilökunnalle. Nyt voimme lohduttautua hillolla, jonka Elham meille lähetti. Hillon valmisti 11-vuotias Khadija Malik jo taistelujen vielä jatkuessa. Nyt olemme saaneet käännöksen Sampsa Peltoselta. Kiitos Sampsa.

 

159543.jpg

 

Hillo

 

Olipa kerran kauan sitten poika nimeltä Ali, joka asui äitinsä kanssa pienenpienessä metsämökissä. Äiti oli kotiäiti, ja Ali elätti molempia tekemällä töitä räätälinä.

 

Eräänä päivänä kun äiti oli menossa torille, hän näki Alin toimettomana, koska oli sunnuntai. Ali mietti, mitä tekisi evääksi, ja yhtäkkiä ohi meni maalaistyttö, joka myi hilloa. Ali tykkäsi kovasti hillosta ja ostikin sitä kaksi purkkia.

 

Hän teki eväät: hilloa, voita, paahtoleipää ja teetä. Mutta kun Ali oli laittamassa teekannua tulelle, kärpäset alkoivat pörrätä hillon ympärillä. Ali katsoi purkkiin ja huomasi sen olevan täynnä kärpäsiä. Hän meni hakemaan rättiä, jolla voisi huiskia kärpäset tiehensä. Hän heilautti rättiä, ja tappoikin seitsemän kärpästä yhdellä iskulla.

 

Ali ihmetteli voimaansa ja sanoi: Teenpäs otsanauhan, johon kirjoitan ”Seitsemän yhdellä iskulla”. Sitten räätäli-Ali teki nauhan, sitoi sen otsaansa ja lähti kävelemään. Teekannun hän unohti tulelle ja eväät pöydälle. Hän otti vain palan voita ja lähti kulkemaan kadulle, jossa hän toitotti hymyillen: Seitsemän yhdellä iskulla, enkö olekin voimakas! Kun ihmiset pötkivät pakoon hänet nähdessään, hän kysyi: Miksi menette minua pakoon?

 

Kun Ali oli menossa tien yli, häntä vastaan tuli valtava jättiläinen, joka kysyi: Mitä otsanauhassasi lukee? Ali sanoi ylpeänä: Näethän sinä, ”Seitsemän yhdellä iskulla”. Jättiläinen luuli Alia sotasankariksi, joten Ali sanoikin: Pois tieltä, minä haluan kulkea tästä! Jättiläinen sanoi: Järjestetään kaksintaistelu kivenpuristuksessa; jos voitat, annan sinun mennä, mutta jos häviät, jatkan piiritystäsi.

 

Jättiläinen otti kivenmurikan ja puristi sitä niin, että siitä tihkui vesipisara. Silloin räätäli-Ali muisti taskussaan olevan voin, otti sen käteensä ja puristi sitä. Jättiläinen luuli voipalaa kiveksi ja katseli ihmeissään siitä noruvaa nestettä.

 

Hän kutsui Alin kotiinsa. Niin Ali saapuikin jättiläisen luo. Koti oli valtavan suuri, ja siellä oli kaksi muutakin jättiläistä. Ensimmäisen nimi oli Ahmad, toinen oli Haidar ja kolmas oli Bandar. Kaikista isoin niistä oli Haidar.

 

Jättiläiset söivät illalliseksi kokonaisen grillatun lampaan ja tynnyrillisen mehua, mutta räätäli-Ali söi pienen lihapalan ja lasin mehua.

 

Kun tuli nukkumaanmenoaika, jättiläinen pyysi Alia yöksi huoneeseensa. Sänky näytti niin isolta, että Ali päätti nukkua mieluummin lattialla. Hän ripusti huoneen henkariin otsanauhansa, jossa luki ”Seitsemän yhdellä iskulla”.

 

Jättiläiset Haidar ja Ahmad tulivat vielä katsomaan, että Alilla on kaikki kunnossa. He näkivät Alin otsanauhan henkarissa ja pelästyivät kovin. He luulivat, että sillä tarkoitettiin seitsemää miestä eikä seitsemää kärpästä. Jättiläiset luulivat, että Ali on nukkumassa sängyssä, joten he alkoivat hakata peittoa. Mutta Ali olikin nukkumassa lattialla. Jättiläiset hakkasivat sänkyä niin kauan, että se meni hajalle.

 

Aamulla räätäli-Ali heräsi ja meni kylpyhuoneeseen naamapesulle. Matkallaan pukeutumaan huoneessaan hän huomasi jättiläiset, jotka rääkäisivät ja häipyivät paikalta. Ali ei ymmärtänyt, mikä jättiläisten oli tullut, vaan meni pukeutumaan ja laittamaan otsanauhan. Sitten hän meni hyvästelemään jättiläiset.

 

Sitten hän lähti taas kaupungille kävelemään, ja kävelikin niin kauan, että saapui kuninkaanlinnan portille asti. Hän heitti pitkäkseen portin eteen. Linnan portinvartijat huomasivat hänet ja riensivät ilmoittamaan asiasta kuninkaalle.

 

Vartijat tulivat herättämään Alin ja vievät hänet kuninkaan luo. Kuningas huomasi otsanauhassa tekstin ”Seitsemän yhdellä iskulla” ja luuli miestä historialliseksi sotasankariksi. Kuningas sanoi: Jos pääset eroon myyrästä ja villiaasista, annan sinulle puoli valtakuntaa ja vaimoksi tyttäreni Alasinin.

 

Räätäli-Ali lupasi päästä niistä eroon noin vain ja lähti metsään. Siellä vastaan tuli myyrä, ja Ali juoksi juoksemistaan kunnes saapui erään mökin luo. Myyrä ilmestyi Alin eteen, ja silloin hän sysäsi sen kertaheitolla mökkiin sisälle ja sitoi sen aloilleen.

 

Kun vastaan tuli villiaasi, Ali otti ruokokimpun ja alkoi hakata sillä aasia niin kauan että se tuli sokeaksi. Sitten Ali johdatti sen pimeään luolaan ja kaatoi sen, jolloin se kuoli. Niinpä räätäli-Ali palasi iloisena linnaan ja kertoi urotöistään. Kuningas lupasi naittaa Alille tyttärensä Alasinin ja antoi hänelle puoli valtakuntaa.

 

Ali meni naimisiin Alasinin kanssa ja he elivät yhdessä kuninkaanlinnassa ja Ali ilmoitti asiasta äidilleen, joka ilahtui kovasti. Pariskunta sai tyttöjä ja poikia (Saran, Eli Thabitin ja Nurin).

 

Kiitos.

 

Kirjoittanut: Khadija Malik

Ikä: 11 vuotta

Käännös: Sampsa Peltonen

Toivotaan, että lapset saavat jatkossa kertoa ja kirjoittaa satujaan rauhassa pommiuhan häiritsemättä.

Kirsti Palonen