<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Yksityisluontoisen Jerusalemin-matkan yhteydessä pidän ensi sunnuntaina sadutus-workshopin Ramallahissa lasten harrastusryhmien vapaaehtoisille vetäjille. Maanantaina ovat vuorossa opettajat ja muut työntekijät oppilaskodissa Beit Jalassa lähellä Betlehemiä.

 

Sadutuksessahan lapsi kertoo minkä tarinan itse haluaa ja aikuinen kirjoittaa sen muistiin juuri lapsen kertomassa muodossa. Kun satu tai tarina on valmis, aikuinen lukee sen lapselle ja tämä voi halutessaan vielä muuttaa kertomaansa.

 

Yhteistyössä BAS:in Family Guidance Centerissä työskentelevän sosiaalityöntekijä Elham Shahrourin kanssa aloitin sodan aikana uuden sadutushankkeen Libanonin pakolaisleireillä. Useat lasten kertomukset saivat tietenkin aiheensa meneillään olevasta sodasta.

 

Ramallahin ja Beit Jalan workshopeja varten palestiinalainen Mariam on täällä kääntänyt englanniksi BAS:ista saamiani lasten tarinoita. Täkäläinen suomalainen yhteistyökumppanini Pirkko Tuhkanen soitti tänä iltana ja kertoi, miten järkyttynyt Mariam oli ollut siitä, että lapset suhtautuivat niin vihamielisesti israelilaisiin. Mariam itse haluaa rakentaa täällä vuorovaikutusta palestiinalaisten, arabien ja israelilaisten välille.

 

Keskustelimme Pirkon kanssa siitä, miten tärkeää juuri tällaisiin tavoitteisiin pyrkivän henkilön on tietää niistä mentaalisista vaikutuksista, joita sota tuottaa eri osapuolissa. Sadutus antaa tästä tietoa, jota aikuiset eivät ole peukaloineet.

 

Lasten välittämissä tunnoissa tulee esiin suru ja kiukku siitä, että sota vie heiltä osan lapsuutta. Sota kaventaa heidän mahdollisuuksiaan leikkiä, nauttia luonnosta, osallistua yhteisiin onnellisiin juhliin ja rituaaleihin toisten lasten ja aikuisten kanssa… Sota riistää heiltä sitä, mitä lapsuuteen kuuluu. Palestiinalaislapsilta Libanonissa jo pakolaisuus on riistänyt paljon sellaista, mikä olisi tärkeää kasvavalle lapselle.

 

Tästä meille kertoo 6-vuotias Tawfeek Elhadre, jota sadutettiin BAS:in toimintakeskuksessa Beddawissa Pohjois-Libanonissa 10.8.2006. Muissa tarinoissa on tätä voimakkaammin esillä se, millaisia aggressioita pommitukset herättävät maalitauluna olevassa maassa.

 

Ensin juutalainen käski toisen juutalaisen antautua ja kun hän ei antautunut, ampui ystävänsä, jonka piti ampua hänen kanssaan. Sitten juutalaiset tuhosivat talon, ja tämä juutalainen ampui toisen, joka ei antautunut osoittaakseen hänelle, miten voimakas hän oli.

 

Juutalaiset tuhosivat talon, tappoivat linnun ja polttivat ruohikon. Minä en pidä heistä, koska he tappavat pieniä lapsia, hävittävät leiriä ja turmelevat hääjuhlia.

 

Ihmiset peruuttivat häänsä ja niin teimme mekin. Ja olimme surullisia, koska kesäleiri peruutettiin sodan vuoksi. Minä nautin kesäleiristä, koska leikimme ja menemme retkelle. Haluan sodan loppuvan, jotta pääsisimme kesäleirille.

 

Englanninkielestä suomentanut Kirsti Palonen

 

Toivottavasti saamme myöhemmin lukea Tawfeekin tarinan siitä, miten hääjuhlia järjestettiin sodan jälkeen ja miten hauskat leikit alkoivat taas ilman pelkoa pommituksista.

 

Kirsti Palonen