Millaisia mielikuvia herättää sana "pakolaisleiri". Useimmille tulee varmaan mieleen telttameri. Mutta kun pakolaisuutta on kestänyt yli puoli vuosisataa, on sentään jotain täytynyt tapahtua asumisoloille. Libanonin pakolaisleireillä ei enää asuta teltoisssa.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Vaikka yksiyhteen vastaavuutta ei ole, tuli Shatillan pakolaisleiri mieleeni avatessani tänään sunnuntaipäivänä Helsingin Sanomien kulttuuriosaston etusivun. Puolen sivun kuvassa oli tekstinä: "Rikkaiden ja köyhien välinen raja on räikeä Sao Paulossa Brasiliassa. Vasemmalla olevassa, ironisesti paratiisikaupungiksi kutsutussa slummissa asuu kymmeniätuhansia ihmisiä."

 

Kun PSV:llä ei ole varaa ilmakuvauksiin, ei meillä ole vastaavia valokuvia Beirutista, mutta suuret varallisuuserot tulevat siellä näkyviin jalan kaupungilla kulkiessakin. Vaikka pakolaisleirillä ei ole telttoja eikä aitoja ympärillä eikä kylttejä ilmoittamassa leiristä, tietää heti, milloin pakolaisleiri alkaa.

 

189896.jpg

Beirutia nähtynä talon katolta Shatillan pakolaisleirillä. Kuva: Kirsti Palonen

 

Shatillan katoilta näkyy myös, miten lähellä sijaitsee Beirutin pompöösi stadion. Tätä naapuruutta Shatillan asukkaat saivat kesäkuussa 1999 kiittää siitä, että he voivat maksutta kuunnella stadionilla konsertoinutta Luciano Pavarottia. Lippuihinhan heillä ei tietenkään olisi ollut varaa. Konserttiin Pavarotti lensi sittemmin pommiattentaatissa kuolleen Rafiq Al-Haririn yksityiskoneella.

 

189939.jpg

Taustalla Beirutin stadion Shatillasta nähtynä. Kuva: Kirsti Palonen

 

Pavarottin vierailuun ei liene mitenkään yhteydessä, että Israel järjesti samassa kesäkuussa toisenlaisen konsertin, joka oli kuin tämänkesäisen esityksen harjoitus. Seitsemän vuotta sitten Israel iski kahteen voimalaitokseen Beirutin lähellä, katkaisi Beirutin puhelinyhteydet ja tuhosi kaksi siltaa, jotka yhdistivät Beirutin etelään. Lisäksi osansa sai nelikerroksinen rakennus Bekaan laakossa Baalbekissa. Kymmenisen ihmistä kuoli. Libanonilaiset arvioivat tuolloin, että Israel oli tarkoituksellisesti pommittanut Beirutin siviilialueita sekä juuri uudelleenrakennettuja infrastruktuurin osia.

 

Beirutissa palestiinalaispakolaisten asuttavaksi annettu alue on hyvin rajallinen. Yli 50 vuoden pakolaisuuden aikana väestö leireillä on lisääntynyt, mutta alue on pysynyt samana. Sen vuoksi lisää asuintilaa on hankittu rakentamalla yhä uusia kerroksia entisten päälle, ja Shatillan kapeat kujat ovat tulleet yhä hämärämmiksi.

 

189944.jpg

Shatillan pakolaisleirin kujat ovat kapeita ja hämäriä. Joillakin kaksi aikuista ihmistä ei pysty ohittamaan toisiaan kuin sivuittain. Kuva: Kirsti Palonen

 

PSV:n julkaisussa "Jokaisella on oikeus psyykkiseen hyvinvointiin" Sirkku Kivistö kuvaa tilannetta luvuin: "Shatillan vajaan neljän hehtaarin alueella asuu 16000 pakolaista. Elintilaa on asukasta kohti 2,5 neliömetriä." Ja tähän ahtauteen pakeni sodan aikana sukulaisia, ystäviä ja ventovieraitakin Libanonin pommitetuilta alueilta.

 

Sirkku kertoo edelleen, miten BAS on tavanomaisissa oloissa pyrkinyt aukomaan ahtauteen hengitysaukkoja:

 

BAS järjestää retkiä pakolaisleirin sullotusta turvallisuudesta Beirutin rantakadulle, joelle uimaan ja vuoristoon. Ne hetket nousevat esiin, kun lapset piirtävät aiheena "Elämäni iloisin päivä". BAS järjestää retkiä myös lasten vanhemmille. Ihminen tarvitsee tilaa hengittää ja lumoutua kauniissa ympäristössä.

 

Tämä sama tarve on ihmisillä nyt sodan jälkeen. Mutta tarpeen tyydyttyminen on entistä vaikeampaa, kun varsinkin etelä on kylvetty täyteen maamiinoja ja rannat ovat öljyn saastuttamat. BAS tarvitsee rahaa siihen, että he voisivat mahdollistaa sodasta toipuville lapsille ja heidän perheilleen terapeuttisia ryhmäretkiä puhtaaseen, ehjään ja kauniiseen luontoon – toivoon paremmasta maailmasta.

 

Voit tukea tätä työtä lähettämällä avustuksesi tilille Libanon / Psykologien Sosiaalinen Vastuu Sampo 800019-703530, viitenumero 1588, keräyslupa OKU1378A.

 

Kirsti Palonen