The National Institution of Social Care and Vocational Training – Beit Atfal Assumoud (BAS) –järjestön psykologi Liliane Younes totesi Suomen vierailullaan Libanonin sodan tuloksista: "Israel saavutti sen, että nekin, jotka aikaisemmin eivät tukeneet Hizbollahia, alkoivat tehdä niin. Emme halua olla uhreja. Haluamme säilyä hengissä. Libanonissa vallitsee voimakas ja laaja-alainen vastarinta. Hizbollahin taistelijoihin suhtaudutaan sen vuoksi hyvin myönteisesti."<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Nyt Psykologien Sosiaalisella Vastuulla (PSV) on vieraana psykologi Amneh Jawabreh, joka työskentelee  PSV:n ja Palestinian Medical Relief Societyn (PMRS) yhteisessä Mielenrauhaa Palestiinaan –hankkeessa Jeninissä.  Työssään hän keskustelee äitien kanssa lasten kehitykseen ja kasvatukseen liittyvistä kysymyksistä. Tämän lisäksi toimenkuvaan kuuluvat potilasvastaanotot PMRS:n klinikoilla.

 

216015.jpg

Ramadanin vuoksi paastoava Amneh Jawabreh tutustumassa Temppeliaukion kirkkoon. Kuva: Kirsti Palonen

 

Amneh arvioi, että Libanonin sodan jälkeen Israel ei enää näytä palestiinalaisista Länsirannallakaan yhtä kaikkivoipaiselta. Libanonissa sota vahvisti Hizbollahin arvostusta. Amneh ajattelee, että Hizbollahin esimerkki on vaikuttanut myös Hamasiin. Kun Israel menestyi Libanonissa oletettua heikommin, voi Hamas tuntea itsensä vahvemmaksi.

 

Hamasin vahvistuminen on tuottanut monilla työalueilla myös ongelmia. Esimerkiksi Euroopan unioni alkoi suhtautua nihkeästi palestiinalaishallinnon taloudelliseen tukemiseen sen jälkeen, kun Hamas voitti vaaleissa. "Me äänestimme Hamasia, me valitsimme Hamasin. Miksi meitä rangaistaan siitä", ihmettelee Amneh. Hänen mielestään ulkovallat, USA tai EU, eivät voi sanoa, että he ovat valinneet väärin.

 

"Palestiinalaiset haluavat elää rauhassa. He ovat väsyneitä. He haluavat tehdä työtä ja liikkua vapaasti" , sanoo Amneh. "Meidän on vaikea tehdä suunnitelmia. Israelilaisten pystyttämät tarkastuspisteet ja muut esteet tekevät suunnitelmat jatkuvasti tyhjiksi. Emme pysty kontrolloimaan ajankäyttöämme. Esim. kotimatka töistä voi äkkiä kestää paljon tavallista pidempään. Mekin haluamme tuntea itsemme vapaiksi tekemään, mitä haluamme, ja menemään, minne haluamme." Psykologisesti Amneh kokee erittäin raskaaksi ongelmaksi mahdottomuuden kontrolloida omaa elämäänsä.

 

Amnehilla on kaksi poikaa. Hän kertoo pelkäävänsä heidän puolestaan, jos vanhemmat eivät ole paikalla. Perheen isän työpäivät voivat venyä pitkiksi. Kun Amneh lähti Suomeen, pojat olisivat mahdollisesti joutuneet olemaan kahden joitakin aikoja kotona. Amneh pelkäsi jättää poikiaan tällaiseen tilanteeseen ja vei heidät isovanhempien luokse Ammaniin ennen lähtöään kohti Suomea.

 

Mitä pelättävää Amnehilla on? "Lapset ovat uteliaita. Jos sotilaat tulevat, he haluavat nähdä, mitä tapahtuu. Sotilas voi ampua heidät, muuttaa heidät savuksi" , vastaa Amneh.

 

Palestiinalaislapset eläytyvät toistensa kohtaloihin. Libanonissa he kuvittelevat, millaista lasten elämä on Palestiinassa. Tämä tulee esiin sadutuksessakin. 12-vuotias Isra´a el Nimr, joka asuu Beirutissa Bourj El-Barajnehin pakolaisleirillä ja käy koulua BAS:in erityisluokalla, kertoi lokakuussa 2002 tarinan Jeninissä asuvasta pojasta:

 

Joukko ihmisiä - poika, isä ja äiti - asui Jeninissä, ja heidän sukulaisensa asuivat Gazassa. Isä on lääkäri; aina kun sairas lapsi tulee hänen luokseen, hän ottaa tämän vastaan maksutta. Lääkärin vanhemmat kyselevät hänestä ja pyytävät häntä pitämään yhteyttä… Eräänä päivänä hänen isänsä meni hänen luokseen ja viipyi muutaman päivän. Sen jälkeen mies meni klinikalleen, ja yhtäkkiä israelilaiset alkoivat pommittaa. Miehen vaimo alkoi pelätä; naapurit kysyivät haluaisiko hän lähteä heidän mukanaan Gazaan. Hän sanoi: ”Haluan odottaa poikani kanssa miestäni.” Israelilaiset alkoivat lyödä naista, kunnes hän kuoli, ja poika oli koko ajan sängyssään. Aviomies tuli ja halusi suudella vaimoaan. Israelilaiset tappoivat hänet, ja poika alkoi itkeä. Naapurit ottivat pojan hoiviinsa ja sanoivat israelilaisille: ”Emme anna teille poikaa, vaan odotamme että hänen äitinsä tulee.” Israelilaiset pelästyivät, mutta he ottivat pojan asumaan kanssaan. Pojan isoäiti rupesi tekemään työtä israelilaisille, jotta voisi ottaa pojan takaisin. Mutta isoäiti kuoli ja isoisä kuoli ja mies, joka asui heidän kanssaan. Israelilaiset panivat hänet vankilaan.

 

Keskusrtelin tänään Amnehin kanssa mahdollisuudesta aloittaa satusilta Jeninin ja Beirutin välille.

 

Löydät enemmän tietoa Mielenrauhaa Palestiinaan –hankkeesta, kuten muistakin PSV:n hankkeista yhdistyksen kotisivuilta www.psykologiensosiaalinenvastuu.fi, kohta "Toimintateemoja ja kehityshankkeita".

 

Liikkumisen mahdollisuudet olivat esillä myös, kun alettiin selvittää kahdeksan palestiinalaisen tuloa Libanonista PSV:n vieraiksi. Ensin viisumien saamisen ongelmana oli, että vierailla ei ole passia vaan pakolaisen matkustusasiakirja. Suomen ulkoasiainministeriö oli avulias, mutta edellytti, että kaikki matkalle aikovat käyvät henkilökohtaisesti jättämässä viisumihakemuksensa Suomen suurlähetystössä Damaskoksessa.

 

BAS:issa arvioitiin, että kahdeksan työntekijää ei voi olla päivää pois työstä varsinkin, kun suuri osa työskentelee BAS:in päiväkodeissa. Päiväkotitoimintaa on pidetty erittäin tärkeänä, jotta lasten elämä normalisoituisi mahdollisimman nopeasti sodan jälkeen.

 

Nyt PSV:n vieraiksi tulee 19.-25.10. kaksi BAS:in työntekijää: toiminnanjohtaja Kassem Aina ja BAS:in Shatillan toimintakeskuksen vastaava sosiaalityöntekijä Jamilé Shehadé, toinen PSV:n pitkäaikaisista kummityöntekijöistä. Vieraat kertovat YK:n päivänä 24.10. palestiinalaisten tilanteesta Libanonissa, sodanaikaisista kokemuksista sekä psykososiaalisesta avustustyöstä kaikille avoimessa seminaarissa, ks. Tervetuloa seminaariin Social responsibility and children in war 24.10.2006.

 

Kirsti Palonen