Pääsihteeri Mohammed Safa, Khiam Rehabilitation Center for Victims of Torture, puhui Genevessä YK:n ihmisoikeusneuvoston toisessa kokouksessa, joka pidettiin 19.9.-6.10. Safa, itse entinen vanki, tarkasteli Libanonin sotaa samalla tavoin kuin BAS:in psykologi Liliane Younes Suomessa käydessään, samoin kuin myös taitelija Leila Buck, ks. Libanonilaisamerikkalainen palkittu taiteilija Leila Buck vierailee Caisassa 24.-26.10.

 

Liliane Younes totesi: <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Aiemmissa sodissa oli selvästi kaksi puolta toisiaan vastaan. Hyökkäys oli fokusoidumpaa. Nyt hyökättiin koko Libanoniin, vaikka Israel sanoikin hyökkäävänsä Hizbollahia vastaan. Esim. hävitetyt teollisuus- ym. alueet olivat kaukana Hizbollahista. Tällaista hävitystä ja nyt käytettyjen kaltaisia aseita ei ole nähty aikaisemmin.

 

210020.jpg

 

Mohammad Safa sanoi sen näin:

 

Vapauttaakseen 2 sotilastaan Israel hävitti täysin  Libanonin yhteiskuntarakenteen ja infrastruktuurin. Lopputuloksena oli 1287 kuolonuhria, joista kolmasosa lapsia, 4055 haavoittunutta ja miljoona maansisäistä pakolaista.

 

Huolimatta tulitauosta ja kansainvälisten joukkojen tulosta raportoidaan päivittäin yksi marttyyri tai Israelin kaikkialle jättämien rypälepommien haavoittama. Ilmavoiminen ylipäällikön tohtori Samuel Gordonin mukaan "Israel pudotti yli 2.200.000 rypälepommia". Israel on kieltäytynyt tähän asti luovuttamasta YK:lle karttoja pommitetuista maa-alueista. Rypälepommien uhrien määrä on noussut 17 marttyyriin ja 72 haavoittuneeseen.

 

Israel pani toimeen yli 60 verilöylyä kohteena siviilit, jotka olivat piiloutuneet pommisuojiin tai pakenivat sotaa. Useimmat uhreista olivat lapsia tai selvästi siviilejä.

 

Israel tuhosi kulttuuri- ja opetuslaitoksia, teitä, esikaupunkialueita, hartaudenharjoituspaikkoja, vedenjakelulaitoksia, sähkökeskuksia, polttoainevarastoja, kansainvälisen Rafic Haririn lentokentän, satamia; eikä tämä lista ole vielä kattava. Israel muutti kivikasoiksi 15.000 kotia ja poisti kartalta kyliä – Bint Jbeil, Aita El Chaeb, Zebkin, Aitaroun, Siddikin ja Khiam.

 

Israelin ilmavoimat hävittivät kokonaisia lähiöitä Beirutin eteläisissä kaupunginosissa.

 

210021.jpg

 

Israel pommitti 450 kuljetusrekkaa ja maitotuotetehtaita. Se on tuhonnut tuhkaksi maanviljelyä, oliivi-, banaani, tupakka- ja vehnäpeltoja.

 

Israel toteutti sotilasoperaatioita sairaaloita, Punaisen Ristin kansainvälisen komitean kulkuneuvoja ja avustavaa hoitohenkilöstöä sekä ambulansseja vastaan tuottaen paljon uhreja, marttyyreja ja haavoittuneita.

 

Israel hyökkäsi toimittajaryhmien ja tiedotusvälineitten kimppuun, ja jälleen tiedotettiin monista uhreista.

 

Israel otti monia ihmisiä panttivangeiksi.

 

Israel hävitti UNIFIL:in tukikohdan Khiamissa. Neljä eri kansallisuuksia edustavaa sotilasta surmattiin.

 

Israel saastutti pohjaveden käyttämällä runsaasti fosforia sisältäviä ja kemiallisia pommeja.

 

Kansainvälinen yhteisö vaikeni ja seurasi 33 päivän ajan verilöylyjä, pommitusta sekä ilma-, meri- ja maasaartoa. Se jopa näytti Israelille vihreää valoa veristen operaatioiden jatkamiseen ja todisti Qanan ja muitten kylien lasten verellä kirjoitetun uuden Lähi-idän hirvittävää syntymää.

 

Demokraattiset maat oikeuttivat Israelin barbaarisen hyökkäyksen 33 päivän ajan ja siunasivat sen ihmisoikeusloukkaukset väittäen, että se on laillista oikeutettua itsepuolustusta. Muutamat näistä maista valitettavasti äänestivät Israelin tuomitsevaa ihmisoikeusneuvoston päätöslauselmaa vastaan 11.8.2006.

 

Arvioidaanko viattomien lasten tappaminen Marwahinissa, Aitarounissa, Chiyahissa ja Rwississa itsepuolustukseksi?

 

Tämä sota oli terroristinen hävityssota Libanonia vastaan eikä kukaan järkevä ihminen voi vakuuttua siitä, että se olisi sota kahden kaapatun sotilaan vapauttamiseksi.

 

Israelin armeijan ylipäällikkö Halotz julisti ensimmäisinä tunteina: "Palautamme Libanonin ajassa 20 vuotta taaksepäin." Jopa Israelin lehdistö oli objektiivisempi kuin Turvallisuusneuvoston jäsenet kuvatessaan sotilaallista toimintaa. Eräs israelilainen toimittaja kirjoitti: "Sotilaamme pommittavat Israelissa kaikkea muuta paitsi ei Hizbollahia." Toinen sanoi: "Se on puhdasta hulluuden konkretisoitumista, sotilaamme tuhoavat maan, jossa ilmestyy yli 52 sanomalehteä ja toimii 36 yliopistoa."

 

Oli Mohammad Safan näkemyksestä mitä mieltä tahansa, tuhojen laajuus on kiistaton. Ja tavallisten libanonilaisten, samoin kuin järjestöjen edustajien pöyristyneisyyteen on helppo eläytyä. Sodan jälkivaikutukset tulevat tuntumaan vielä pitkään Libanonin kansalaisten ja ilman kansalaisuutta siellä asuvien palestiinalaisten elämässä.

 

Jos Libanonin valtio suhtautuu palestiinalaisiin samalla tavoin kuin ennen sotaa, ei heillä ole siltä suunnalta paljon apua odotettavissa, vaan he ovat ulkomaisten avustusjärjestöjen varassa.

 

Sinäkin voit avustaa pakolaisleireillä jo ennen sotaa asuenita Libanonin palestiinalaisia.

 

Keräystili:

 

Libanon / Psykologien Sosiaalinen Vastuu

Sampo 800019-703530

Viitenumero 1588

Keräyslupa OKU 1378A

 

Kirsti Palonen