Yhteensä 24 palestiinalaista lääkäriä ja hoitajaa eri puolilta Libanonia kokoontui eilen ja tänään BAS:in perheneuvolan koollekutsumaan workshopiin Mar Eliasin pakolaisleirillä sijaitsevaan BAS:in toimintakeskukseen. Pääosin he olivat UNRWA:n ja Palestiinan Punaisen Puolikuun palveluksessa.

Perheneuvolan psykiatri Madeleine Baharo Taha ja psykologi Liliane Younes puhuivat mielenterveystyön sisällöistä ja organisoinnista. Itse sain kunnian puhua kriisi- ja katastrofityön organisoinnista ja menetelmistä sekä traumojen hoidosta. Madeleine selvitti traumaperäisen stressihäiriön diagnostiikkaa ja hoitoa lääkäreitten näkökulmasta.

Workshopin tunnelma poikkesi suomalaisesta. Muistan, kun BAS:ille työskennellyt psykiatri Asfour piti muutama vuosi sitten luentoa Suomessa ja antoi lopuksi mahdollisuuden kysymyksiin. Kun kaikki istuivat hiljaa, hän esitti pian toisen kysymyksen ja kohta kolmannen, ennen kuin ehdin kertoa hänelle suomalaisesta koulutustilaisuuksien käyttäytymisestä: että ainakin ensimmäistä kysymystä kannattaa odotella pidempään.

Madeleine totesi, että täällä pitää pikemminkin sanoa, että odottaisitteko vielä vähän aikaa ja kuuntelisitte toisianne. Keskustelu oli koko ajan vilkasta, vaikka osallistujat eivät tunteneet toisiaan entuudestaan, ja ryhmätöihin osallistuttiin innokkaasti.

Ensimmäisenä päivänä osallistujille tehtiin kysely ja sen avulla perheneuvolan henkilökunta sai käsityksen siitä, minkälaisissa ongelmissa näitten yleislääkäreitten vastaanotolle tullaan.

Silmäsairauksia ja näkö- ja kuulo-ongelmia on runsaasti. Lääkärit yhdistivät tätä siihen, että palestiinalaisten kesken on runsaasti avioliittoja lähisukulaisten kesken. Epilepsia mainittiin sekä aliravitsemus ja anemia, mutta toisaalta keskusteltiin myös anoreksiasta. Puhehäiriöitä on paljon.

Äänekästä ja vilkasta keskustelua käytiin lääkkeitten väärinkäytöstä, liimojen ja tinnerin haistelusta, huumeitten ja alkoholin käytöstä. Väärinkäyttöön liittyy myös itsensä vahingoittamista. Erityisesti mainittiin, että vastaanotoille tulee myös nuoria tyttöjä, jotka käyttävät alkoholia ja viiltelevät itseään. Tosi äänekäs paheksunta seurasi, kun mainittiin lääkäri, joka kirjoittaa reseptejä, vaikka tietää potilaan väärinkäyttäjäksi. Kaikki tuntuivat tietävän tämän kollegan.

Psyykkisistä oireista mainittiin erityisesti psykosomaattiset vaivat niin aikuisilla kuin lapsilla sekä ahdistuneisuus ja unettomuus, joita esiintyy runsaasti. Viidennes osallistuneista lääkäreistä kertoi hoitavansa itse ahdistuneisuushäiriöitä.

He määräävät myös lääkitystä masennukseen, mutta ohjaavat harvoin psykologille tai psykiatrille, koska heidän mukaansa potilaat eivät noudata ohjetta eivätkä tulee toistamiseen ohjanneelle lääkärillekään. Nämä palestiinalaisia hoitavat lääkärit kertoivat ohjaavansa potilaita useammin neurologille kuin psykiatrille, koska potilaat hyväksyvät sen paremmin.

Perheneuvolan sosiaalityöntekijä Elham Shahrour totesi workshopin jälkeen, että mielenterveysongelmien käsittely ja ammattiauttajalle ohjaaminen on lääkäreille hankalaa, koska he vastaavat yksinään suurista alueista ja yhdelle potilaalle jää vain viitisen minuuttia aikaa. Lääkäreillä itsellään ei tuntunut olevan ennakkoluuloja mielenterveysammattilaisia kohtaan, koska olivat sitä mieltä, että jokaisessa sairaalassa pitäisi olla psykiatrinen tiimi. Mutta tällaiset yleissairaalapsykiatriset tiimit tuntuvat ylellisyydeltä oloissa, joissa rahoitusta ei ole tarpeeksi lääkkeisiinkään.

Workshopin jälkeen tutustuin Maan päivän laajaan näyttelyyn Bourj el Barajnehin toimintakeskuksessa: historiallisia kuvia Palestiinasta, pakolaisten sieltä mukanaan tuomia esineitä ja paljon lasten piirustuksia – ihastuttavia kuvia, jollaisia lapset voisivat piirtää missä tahansa, ja niitten vierellä muistumia viime kesän pommituksista, jolloin luontoa ja ihmisiä tuhottiin. Koko rakennus oli ahdettu täyteen palestiinalaisten pakolaiskohtaloa.

Tulin pimeässä hotelliin taksilla ja yhtäkkiä olisin siinä voinut itkeä palestiinalaisten surua, libanonilaisten surua, beirutilaisten surua. Mielessäni pyörivät reippaat ja aktiiviset lääkärit, joilla on aivan liian vähän aikaa sille fyysiselle ja psyykkiselle kivulle, joka virtaa heidän vastaanottohuoneisiinsa. Surin näitä potilaita, joiden on vaikea ottaa vastaan ammatillista apua. Muistin miehet, jotka päivällä istuivat vieretysten liikenneympyrän sisäkaiteella ja toisen miesten rivin ympyrän ulkoreunalla, He odottivat, että joku tulisi palkkaamaan heidät yhdeksikin päiväksi johonkin työhön. Illan pimettyä näin taksista, että sotilaat, raskaammat sotilaskuljetusvaunut ja aseet olivat lisääntyneet katujen vierillä. Aihetta löytyy ahdistuneisuuteen, unettomuuteen ja masennukseen.

Kirsti Palonen