<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Yhteyksien vaikeuduttua entisestään Nahr el-Barediin BAS:n tiedottaja Hanan Masri pystyy vain kertomaan, että järjestön toimintakeskus leirillä on saanut toisen osuman, tällä kertaa yläkerrokseen. Mutta vahinkojen laajuudesta hänellä ei ollut tietoa. Onneksi kukaan ei ollut sisällä.

 

Musiikinopettaja Fadi onnistui soittamaan BAS:n Beirutin-toimistoon tänä aamuna. Hän kertoi, että pommitukset voimistuvat ja koko leiri on tiukassa saarrossa. Humanitaariset järjestöt, mm. Palestiinan Punainen Puolikuu, UNRWA ja Punainen Risti odottavat leirin ulkopuolella lupaa päästä viemään loukkuun jääneille leirin asukkaille ruokaa ja muita avustustarvikkeita. Vedestä, leivästä ja maidosta lapsille on huutava pula.

 

Tulituksen kohteeksi joutunut BAS:n toimintakeskus Nahr el-Baredissa toimi alun perin kotina orvoille lapsille. Tällä hetkellä se antaa palveluja leiriyhteisölle, ensisijassa lapsille ja nuorille, esim. päiväkoti- ja harrastustoimintaa, pienimuotoista ammattiopetusta ym., ks. www.socialcare.org

 

Hanan Masrin mukaan on väärin leimata leirin koko 40.000 henkilön asujamisto terroristeiksi. Sen sijaan on tärkeää tehdä yhteistyötä köyhyyden eliminoimiseksi ja oikeudenmukaisuuden saavuttamiseksi. Hanan toteaa, että nuoret tarvitsevat mahdollisuuksia tulla yhteiskunnan tuottaviksi jäseniksi. Heillä pitäisi olla näkymä tulevaisuuteen, jota heidän kannattaa suojella ja joka estää ulkopuolisia manipuloimasta heitä ja käyttämästä heidän vaikeaa tilannettaan hyväksi.

 

Jo maaliskuisen vierailuni aikana BAS:n toiminnanjohtaja Kassem Aina totesi, että mikäli länsimaat eivät lisää Libanonissa paikallisten järjestöjen avustamista, ääriliikkeet saavat aina enemmän kannattajia. Rutiköyhät ja minimitoimeentulosta kamppailevat ihmiset hakevat avun ääriryhmittymiltä, jos puolueettomilla humanitaarisilla järjestöillä ei ole varaa avustaa. Suomessa on sanonta ”Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.”. Kassem piti suomalaista viisautta erittäin osuvana myös Libanonin oloissa.

 

Kirsti Palonen