Tapasin illalla BAS:in perheneuvolan (FGC) lastenpsykiatria Madeleine Badaro Tahaa ja kysyin häneltä, onko viimekesäisen sodan vaikutus tuntunut FGC:in potilastyössä. Madeleinen mukaan se on ollut selvästi esillä. Lapsipotilailla on voimakasta ahdistusta yleensä ja eroahdistusta erityisesti. Heillä on nukkumisvaikeuksia ja painajaisia. Lisäksi lapsiin vaikuttaa epäsuorasti se, että perheitten epävarmuuden tunteet ovat lisääntyneet.

Madeleine totesi, että ennen sotaakin palestiinalaiset tunsivat paljon epävarmuutta. Jos jotain ikävää tapahtui, libanonilaisille he olivat helppoja syntipukkeja. Nyt kuitenkin epävarmuus on yleistä myös libanonilaisilla, mikä vielä lisää palestiinalaisten epävarmuutta.

Palestiinalaisia Madeleine ei niinkään pidä vaarana libanonilaisille tai ulkomaille, vaikka leireistä puhutaankin terroristihautomoina. Hänen nähdäkseen ennemminkin palestiinalaiset ryhmittymät kahakoivat keskenään.

Viimeksi torstaina Nahr el-Baredin pakolaisleirillä kaksi ryhmittymää ammuskeli keskenään. The Daily Starin uutinen tapahtumasta – kuka teki ja mitä, minkä puolen miehiä kuoli tai haavoittui vai perätikö sivullisia ohikulkijoita – oli niin mutkikas, ettei siitä tolkkua ottanut, kun ei ole syvällisesti perehtynyt palestiinalaisiin ryhmittymiin ja niiden keskinäisiin eroihin.

Samoin libanonilaisilla on voimakkaita keskinäisiä ristiriitoja. Näin oli jo ennen Israelin hyökkäystä. Vähän aikaa yhteinen vihollinen yhdisti, mutta jälleen on palattu keskinäiseen nahisteluun.

Madeleine, libanonilainen kristitty, kertoi näkevänsä sodan vaikutuksen oman pikkupoikansa leikeissä, joihin on ilmestynyt uusi sisältö. Poika leikkii jatkuvasti sotilasleikkejä ja piirtää samoin sotilaita.

Madeleine itse opiskeli lääketiedettä American University of Beirutissa (AUB) sisällissodan aikaan. Hänen kotinsa ei ollut kaukana – Länsi-Beirutissa, mutta usein hän jäi yöksi luokkahuoneeseen, jos kaupungilla oli taisteluja. Kotona ei ollut vettä eikä sähköä. AUB tarjosi tässä suhteessa jopa paremmat oltavat.

Kirsti Palonen