BAS:n tiedottaja Hanan Masri kuvaa viimeisimmän konfliktin muistuttavan samoja tapahtumia, joita palestiinalaiset ovat todistaneet vuosikymmeniä: Kauhistuneiden naisten joukot vetävät perässään lapsiaan Nahr el-Baredin ulkopuolella ja etsivät turvaa mistä paikasta tahansa, joka olisi tarjolla. Henkilöautot, kuorma-autot ja pikkubussit kiirehtivät täpötäynnä ihmisiä vieden heitä pakoon helvetistä valkoiset liput liehuen ikkunoista.

 

607618.jpg<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Kuva: Beit Atfal Assumoudin kuva-arkisto

 

Läheinen Beddawin pakolaisleiri on heidän pääasiallinen tavoitteensa. Beddawi on nyt kuin ampiaispesä, joka kuhisee pakolaisia. Onneksi joillakin heistä on sukulaisia. Toiset taas saavat suojaa kouluista ja kansalaisjärjestöjen tiloista.

 

Järjestöjen komitea päätti käyttää yhteistyöjärjestömme BAS:n toimintakeskusta toimintaan, jota järjestetään Nahr el-Baredista paenneille lapsille, samoin kuin komitean päämajana ja kokousten pitopaikkana. Tähän BAS:in keskus Beddawissa sopiikin hyvin, koska siellä on päiväkotien ja kerhojen varusteet valmiina lapsia varten.

 

Viime yönä BAS:n pikkubussi kävi neljästi evakuoimassa ihmisiä Nahr el-Baredista. Amal, yksi BAS:n kenttätyöntekijöistä, jätti perheineen kotinsa paljain jaloin sen jälkeen, kun raskas tulitus oli keskittynyt alueelle. Koko talo oli tulessa, he menettivät kaiken omistamansa eivätkä pystyneet pelastamaan paperinpalaakaan.

 

Abdallah, BAS:n Nahr el-Baredin toimintakeskuksen johtaja pakeni Beddawiin vaimonsa, kolmen lapsensa ja ison laajennetun perheensä kanssa. Hän totesi, ettei ollut kokenut mitään vastaavaa: "Lähdimme kotoamme kykenemättä ottamaan mukaamme mitään. Tartuimme vain lapsiimme ja juoksimme turvaan. 40 – 50 ihmistä kerääntyi yhteen huoneeseen raskaan ja sattumanvaraisen pommituksen aikana. Kukaan ei ollut varustautunut tällaiseen katastrofiin. Kellään ei ollut vettä, ruokaa tai maitoa lapsille. Ihmisten oli kestettävä kolme päivää sellaisissa oloissa."

 

"Leiriin kohdistui joka minuutti ainakin 20 erilaista ammusta. Suuri osa leiristä on niitten jäljiltä täydellisesti tuhoutunut ja maan tasalla. Ruumiita on vielä raunioissa."

 

"Heti tulitauon alettua ihmiset alkoivat lähteä jalan leiristä. Neljästä eilen iltapäivällä kahteen yöllä ihmisvirta, jopa kaksivuotiaita lapsia, lähti jalkaisin kohti leirin sisäänkäyntejä, vaikka tarkk'ampujat edelleen tulittivat. Kun he pääsivät päätielle, he yrittivät löytää henkilöautoja, kuorma-autoja, busseja tai mitä tahansa, mikä olisi voinut kuljettaa heidät minne tahansa. Heillä ei ollut mukanaan mitään, ei edes henkilöllisyyspapereitaan eikä useimmilla ollut yhtään kolikkoa rahaa. Itkevät lapset ja valittavat naiset kyselivät puuttuvia perheenjäseniään. Vammaiset pyysivät apua. Näky oli kuvittelukyvyn ulottumattomissa."

 

"10.000 ihmistä on nyt Beddawissa sijoittuneina sukulaisten luo ja seitsemään kouluun. Lukumäärä nousee edelleen. Toinen joukko pakolaisia, joiden lukumäärästä ei ole tietoa, pakeni sukulaistensa luo Tripoliin ja muille alueille. UNRWA jakoi patjoja ja ruokaa kouluihin asettuneille. Kaikkia ihmisiä on kehotettu lähtemään Nahr el-Baredista, todennäköisesti militaaristen toimien loppuunsaattamiseksi."

 

607623.jpg

 Kuva: Beit Atfal Assumoudin kuva-arkisto

 

BAS:n toiminnanjohtaja Kassem Aina on paikan päällä Beddawissa ja Nahr el-Baredin läheisyydessä . Hän on 60-vuotisen elämänsä aikana nähnyt tavattoman määrän erilaisia palestiinalaisiin kohdistuneita katastrofeja Libanonissa ja oli perustamassa Beit Atfal Assumoudia (BAS) Tal el-Zaatarin verilöylyn jälkeen vuonna 1976. Järjestöä perustettaessa tehtävänä oli huolehtia verilöylyssä orvoiksi jääneistä lapsista. Juuri Nahr el-Baredissa oli tätä varten lastenkoti.

 

Kaikesta kokemastaan huolimatta Kassem totesi, ettei ole koskaan nähnyt vastaavaa tilannetta. Koko Beddawin leiri on kaoottisessa tilassa. Ihmiset ovat vielä shokissa, avuttomia ja kykenemättömiä ajattelemaan tai toimimaan. Hoidettavana on valtava määrä ongelmia ja tarpeita. Beddawin sairaala toimii täydellä teholla. Se ottaa vastaan haavoittuneita, kun taas muut lähetettiin alueen yksityissairaaloihin.

 

Palestiinan Punaisen Puolikuun Safad-sairaala otti Nahr el-Baredista vastaan neljä raskaana olevaa naista, joiden synnytys oli alkanut. Kaikki olivat hysteerisessä tilassa. Kolmen synnytys onnistui hyvin, yksi menetti vauvansa.

 

607610.jpg

Kuva: Beit Atfal Assumoudin kuva-arkisto

 

Ihmisten vallitseva tunne on suuri hämmennys, joka vastaa tilanteen luonnetta. Tapahtumien ja reaktioiden rytmi oli niin nopea, ettei kukaan ehtinyt kunnolla tajuta, mitä tapahtui. Kaikilla leireillä ollaan kiukkuisia siitä, että niin rajuja hyökkäyksiä kohdistettiin siviileihin ja asuinalueisiin. Samalla ollaan vihaisia siitä, että tavalliset asukkaat ovat joutuneet ääriryhmän manipulaation uhreiksi.

 

Hanan toteaa, että palestiinalaiset eivät halua olla osallisina Libanonin monimutkaisissa poliittisissa ristiriidoissa eivätkä meneillään olevassa konfliktissa. Hänen näkemyksensä mukaan heidän haavoittuvia leirejään käytetään taistelukenttänä paikallisille, mutta myös alueellisille konflikteille.

 

Kirsti Palonen