Vähänpä Hamrassa tietää miliiseistä ja poliiseista. Kun ajoin tänään taksilla Sabraan BAS:n toimistoon, alkoi panssaroituja miehistönkuljetusvaunuja ja erilaisia ampumavälineitä olla tiheämpään. Välillä ajoimme varsinaisen keskittymän välistä; miehiä molemmin puolin katua, jotkut mellakkakilvillä varustautuneina. Ehkä he odottivat jotain mielenosoitusta.

BAS:n toiminnanjohtaja Kassem Aina valotti turvallisuudenvalvonnan tilannetta numeroin: 15.000 Libanonin armeijan sotilasta kontrolloi Beirutin aluetta. Täällä pelätään yhteenottoja eri ryhmittymien kesken.

Palestiinalaisleireistä Ein el-Helwehiä on perinteisesti pidetty levottomimpana. Tänäänkin siellä on kahakoitu. Mutta Kassemin mukaan melkein Ein el-Helwehiäkin pahempi tilanne on tällä hetkellä Pohjois-Libanonissa sijaitsevassa Nahr el-Baredin leirissä. Siellä on ongelmana Fatah al-Islam, uusi militantti islamistijärjestö.

Fatah al-Islam oli viime torstaina osallisena ammuskelussa Nahr el-Baredissa. The Daily Star oli seuraavana päivänä haastatellut Khaled Arefia Fatah-järjestöstä. Hänen mukaansa Fatah al-Islam on "rikollisjengi, heillä ei ole mitään tekemistä sen paremmin Fatahin periaatteiden kuin islaminkaan kanssa". Fatah al-Islam asettui sodan jälkeen leirille, mutta Arefin mukaan heitä ei sinne haluta.

Ulkopuoliset eivät tällä hetkellä pääse Nahr el-Barediin ilman armeijan lupaa. Ei ole aikaa lähteä kokeilemaan, irtoaisiko lupa. Ein el-Helwehiinhän lupaa ei saanut tammikuussa eikä maaliskuussa enkä aio sinnekään yrittää tällä matkalla.

Sen sijaan olin tänään Shatillan pakolaisleirillä Beirutissa, jonne voi kävellä kuka tahansa. Vierailin BAS:n toimintakeskuksen johtavan sosiaalityöntekijä Jamilé Shehadén kanssa perheessä, jonka lapsiluku lisääntyi pienellä tyttövauvalla viime kesänä. Perheen vanhin tytär, 12-vuotias Nivine Ashayeb kertoi viime kesän pelottavista tapahtumista:

Heräsin aamulla viideltä siihen, että äiti kertoi isälle aikansa tulleen. Äiti oli raskaana viimeisellä kuulla ja synnytys alkoi. Isä näytti hämmentyneeltä. Leirillä ei ole sairaalaa ja lähin on Bourj el-Barajnehissa, joka sijaitsee keskellä eteläistä kaupunginosaa. Tiet olivat vaarallisia, ja koneet tekivät vielä hyökkäyksiään alueelle. Oli sydäntäsärkevää nähdä äidin istuvan portailla huutamassa kivusta ja isän katselevan avuttomin silmin. Kun äidin huudot vain voimistuivat, isä päätti ottaa riskin ja viedä hänet sairaalaan. Hän jätti minut ja kaksi veljeäni isoäidin hoitoon ja lähti. Ne olivat elämäni kauheimpia tunteja. Rukoilin kovasti Jumalaa, että hän antaisi vanhempieni tulla takaisin. Vaikka olisimme turvassa, ilman heitä koko elämämme olisi pilalla. Kymmeneltä tänä aamuna äiti tuli takaisin kantaen sylissään kaunista tyttövauvaa. Annoimme hänelle nimeksi Zeina. Hän toi iloa murheellisiin sydämiimme.

Nyt 9-kuukautinen Zeina-vauva seisoi tuettuna ja korvissa kiiltelivät pienet korut. Hän seurasi silmillään tapahtumia ympärillään eikä päästänyt minkäänlaista ääntä koko vierailumme aikana. Kiltti tyttö. Äiti esitteli ylpeänä Zeinan varhaisempia vauvakuvia.

Tyttöjen lisäksi perheessä on kaksi poikaa. Vanhempi käy koulua ja esitteli ylpeänä Jamilélle hyvää todistustaan, mutta halusi kuin yhteisten vuosien muistoksi näyttää myös BAS:n päiväkodista aikanaan saamansa todistuksen. Nuorempi on BAS:n päiväkodissa. Sekä pojan äiti että lastentarhanopettaja tahtovat välillä väsyä pojan vilkkauteen. Nivineä emme tavanneet. Hän oli koulun iltavuorossa.

Äiti kertoi miehensä haluavan kymmenen lasta, hänelle itselleen näissä neljässä olisi jo tarpeeksi. Enkä ihmettele vähääkään. Kuuden hengen perhe asuu shatillalaisen kerrostalon toisessa kerroksessa. Asunnossa on ikään kuin vierasten vastaanottotilaksi muutettu pieni eteinen, pieni keittiö ja ikkunaton makuuhuone, johon ei mahdu paljon muuta kuin vanhempien iso sänky ja peräseinällä kolmen lapsen kerrossänky. Kun jokapäiväinen sähkökatko tuli, makuuhuone oli pilkkopimeä.

Tila, jossa istuin Jamilén kanssa, tuli täyteen, kun siinä olivat meidän lisäksemme äiti ja perheen vanhempi poika. Vauva oli makuuhuoneen puolella. Keskelle saatiin mahtumaan pieni pöytä ja sille mehulasit vieraita varten.

Ovi oli auki talon ulkopuolella kulkevaan avoimeen sementtiportaikkoon. Ulkoa kuului lasten ääniä. Perheen vilkas päiväkotilainen ilmestyi hakemaan pyöräänsä porrastasanteelta ja raahasi sen rappuja alas kahden kerroksen verran. Kurkatessani hänen peräänsä näin, että isä oli tullut istumaan alemmalle porrastasanteelle ja katseli myhäillen poikaansa.

Pihalla touhusi poikajoukko. Kaksi leikki autolla, joka oli näppärästi saatu aikaan kulustuneesta skeittilaudasta, jonka päälle oli pantu ylösalaisin Persil-laatikko. Kulkemaan silläkin pääsi, kun matkustaja oli vielä pienikokoinen ja toinen samanmoinen veti narusta. Ja ulkomaalaisen tädin ilmestyessä pihaan sormet alkoivat sojottaa voitonmerkkiä.

Kirsti Palonen

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />