Rakastan paljon isääni, ja hän rakasti minua. Hän leikki kanssani ja antoi minulle rahaa. Hän oli kiltti minulle, äidilleni ja sisaruksilleni. Hän meni etsimään rannalta alumiinia ja myi sen sitten välittäjälle.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Sitten tämä sota alkoi. Isoäitini lähti, hän meni Al-Abdehiin. Hän ei tiennyt, että sota oli jo alkanut.

 

He ampuivat isää jalkaan. Hän eli kaksi päivää eikä kukaan hoitanut häntä ja hän kuoli.

 

Tätini mies tuli eteishalliin, jossa asumme Beddawissa ja kertoi meille, että hän oli kuollut. Minä en uskonut häntä ennen kuin menin katsomaan marttyyrien listaa Beddawissa lähellä hallia.

 

Aloin itkeä. Ystäväni, joka myös asuu hallissa ja pitää minusta paljon, sanoi, että se joka kuolee ei voi palata takaisin. Silloin lakkasin itkemästä. Hän sanoi minulle: ”Älä ole surullinen, koska isäsi kuoli marttyyrina.”

 

Sitten en ollut surullinen, koska isäni kuoli sankarina. Luin ääneen koraania ja pyysin Jumalaa auttamaan Nahr el-Baredia ja pyysin Jumalaa olemaan armollinen isälleni.

 

Sabrine Ahmad Abed Al-Aall, 13 v

 

639925.jpg

Sabrine Ahmad Abed Al-Aall Beddawin pakolaisleirillä isänsä kuoleman jälkeen. Kuva: Beit Atfal Assumoudin kuva-arkisto.