Joukko Nahr el-Baredin asukkaita on etsinyt turvapaikkaa useammalta leiriltä. Heihin kuuluu 14-vuotias Ali Mohamad Affifi. Hän joutui perheineen pakenemaan Nahr el-Baredista heti taistelujen alettua. Lähin turvapaikka oli tädin luona Beddawin pakolaisleirissä, jonne taistelujen jatkuminen näkyi. Pakomatka jatkui seuraavan päivänä Ein el-Helwehin pakolaisleiriin, joka sijaitsee Beirutista etelään. Ja vielä kerran perhe joutui pakenemaan, nyt Shatillan pakolaisleiriin Beirutiin. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Onneksi palestiinalaisilla on suuret perheet ja sukulaisia monissa eri pakolaisleireissä. Toisaalta tämänkään vuoksi yhden leirin katastrofi ei osu psykologisesti vain sen asukkaisiin, vaan sirpaleita sinkoilee kaikkiin palestiinalaisleireihin.

 

Ali kertoi mutkikkaan pakomatkan tarinan Shatillassa 7.6. päästyään sinne turvaan Ein el-Helwehissä puhjenneita levottomuuksia.

 

Kun olimme Nahr el-Baredissa, armeija ja Fatah al-Islam hyökkäsivät toistensa kimppuun. Olin veljeni ja hänen ystäviensä kanssa myöhään meidän katollamme polttelemassa vesipiippua.

 

665916.jpg

Ali Mohamad Affifin piirustus rauhallisesta iltapiiputtelusta ennen taistelujen alkamista Nahr el-Baredissa. Kuva: Beit Atfal Assumoudin kuva-arkisto.

 

Äkkiä luoti osui vesipiippuun. Me olimme turvassa. Vaihdoimme nopeasti vaatteemme ja lähdimme autolla. Kun käynnistimme autoa, raketti osui asuntoomme.

 

665918.jpg

Ali Mohama Affifin perhe pelastuu täpärästi rakettiosumalta. Kuva: Beit Atfal Assumoudin kuva-arkisto.

 

Luojan kiitos me emme loukkaantuneet. Lähdimme tätimme luo Beddawin leiriin. Kaikki tämä tapahtui ensimmäisenä päivänä. Päästyämme tädin asunnolle voimme nähdä, miten tulitus jatkui yöllä.

 

Toisena päivänä menimme toisen tätini luo Ein el-Helwehin leiriin. Viivyimme siellä 14 päivää. Puhuimme siitä, miten luoti osui vesipiippuun ja kuinka pääsimme pakoon raketilta. Mutta tunsimme kovasti syyllisyyttä siitä, että jätimme papukaijamme Kokon, vaikka pidämme sitä perheenjäsenenä. Toivoimme, että olisimme ottaneet sen mukaamme. Voi miten paljon sitä toivoimmekaan. Se on ollut meillä kolme vuotta. Ikävöin sitä kovasti. Sillä oli tapana herättää minut kouluun ja kutsua minua: "Affifi, Affifi!" Äitini oli hyvin pahoillaan siitä, että jätimme sen leiriin.

 

665915.jpg

Yksi Affifin perheen jäsen unohtui Nahr el-Barediin: papukaija Koko. Kuva: Beit Atfal Assumoudin kuva-arkisto.

 

Äkkiä ampuminen alkoi Ein el-Helwehissä. Ihmettelimme, mihin meidän pitäisi mennä. Sitten ampuminen yltyi ja yltyi. Pakenimme nopeasti ja tulimme Shatillaan tätini Sahar Affifin luo. Nyt olen ollut päivän Shatillassa.

 

Ali taitaa olla onnekas päästyään erittäin ahtaasi asuttuun Shatillan pakolaisleiriin, jossa on runsaat 12.000 asukasta. Päivä sen jälkeen, kun hän kertoi tarinansa Shatillassa, pidettiin Beddawissa kokous, jossa UNRWA:n, YK:n ruoka-apuohjelman, YK:n kehitysohjelman ja kansalaisjärjestöjen edustajat yrittivät ratkoa Beddawin vesiongelmia. Pöytäkirjasta selviää, että Beddawin asukasmäärän arvioitiin tuolloin nousseen aiemmasta runsaasta 16.000:sta 42.000:een.

 

Pelkästään riittävän veden turvaamisessa näin suurelle joukolle on kova tekeminen. Monilla taloilla ei ole sellaisia vesitankkeja, joiden tilavuus olisi riittävä, kun asukasmäärä on yhtäkkiä lisääntynyt. Usein yhden perheen aiemmin asuttamassa tilassa majoittuu nyt 3 – 4 perhettä. Lisäksi kuumuus lisää entisestään veden tarvetta.

 

Levottomuudet Ein el-Helwehissä lienevät laantuneet; ainakaan silmiini ei ole osunut niistä tietoa. Mutta joka tapauksessa Shatilla on viime vuosina ollut lähes lintukoto verrattuna Ein el-Helwehiin, jossa on usein ollut erilaisia välikohtauksia ilman Alin perheelle kauhun hetkiä tuottanutta Jund al Shamiakin. Eikä paikoilleen juuttunut tilanne Nahr el-Baredissa ole edelleenkään ratkennut

 

Kirsti Palonen