Vanhukset rinnastavat tarinoissaan Nahr el-Baredista pakenemisen heille merkitykselliseen al-Nakbaan, joka liittyy heidän henkilökohtaisiin kokemuksiinsa, ks. esim. blogikirjoitus 23.6.2007 - - Nahr el-Baredista paenneet vanhukset kertovat 2: Jatkuva ampuminen pahensi tilaani ja pystyin tuskin hengittämään. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Hashem Dajani Suomen palestiinalaisedustustosta selvensi käsitettä AKYS-tiedotteessa (Arabikansojen ystävyysseuran jäsenlehti) toukokuulta 2005 (www.kaapeli.fi/akys/AKYS12005.pdf): ”Al-Nakba, katastrofi, on ilmaus, jota palestiinalaiset käyttävät kuvaamaan traagista historiaa, etnistä puhdistusta ja maan hallinnan riistoa palestiinalaisilta viimeisten viidenkymmenenseitsemän vuoden aikana.” Ensi vuonna 15.5.2008 on al-Nakban 60. vuosipäivä.

 

Vanhimmilla Nahr el-Baredin pakolaisilla on selkeitä muistikuvia siitä, miten he pakenivat Palestiinasta vuonna 1948 alueelle sittemmin perustetun Israelin valtion tieltä, ks. esim. blogikirjoitus 20.6.2007 Nahr el-Baredista paenneet vanhukset kertovat 1: Mikään ei voi auttaa minunlaistani ihmistä. Tuolloin yli 700.000 palestiinalaista aloitti pakolaisuutensa. Monien pakolaisuus on jo päättynyt hautaan Libanonissa.

 

Hashem Dajani toteaa, että al-Nakban muisto on siirtynyt sukupolvelta toiselle. Tämä tuli esiin mm. yhteistyöjärjestömme BAS:n viime sodan aikana ja jälkeen keräämissä lasten kertomuksissa, ks. blogikirjoitus 13.9.2006: Aikuiset taistelivat, lapset kertovat 4. Oma koti on paras paikka maailmassa. 11-vuotias Osama Issa kysyi paetessaan Israelin pommituksia Bourj el-Barajnehin pakolaisleiriltä Beirutista, ”oliko se tällaista, kun lähdettiin Palestiinasta”.

 

Amina Assayed, nyt 70-vuotias nainen, oli jo täyttänyt kymmenen vuotta, kun hänen perheensä joutui jättämään kotimaansa. Kymmenvuotiaan muistikuvat voivat säilöytyä vuosikymmeniä mielessä selkeinä silloin, kun on kysymys poikkeuksellisesta katastrofista.

 

Ampuminen alkoi aamun sarastaessa ja jatkui keskeytyksettä koko päivän. Illalla se voimistui ja kohdistui meidän alueellemme. Pommi putosi talomme alle, mutta ei räjähtänyt.

 

Meidän oli evakuoitava koko talo nopeasti eikä meillä ollut mahdollisuutta ottaa mitään mukaamme. Lähdin lasteni ja mieheni kanssa toiselle alueelle ja sitten vielä toiselle alueelle, mutta minne tahansa menimmekin, helvetti seurasi meitä. Ammukset lensivät kuuroina päämme päällä.

 

Aloimme juosta lähellä seiniä saadaksemme niistä suojaa. Näimme Fatah al-Islamin gangstereita. He huusivat meille ja käskivät mennä pois ja tehdä tilaa heille.

 

En pystynyt enää liikkumaan. Menimme suojaan pieneen huoneeseen, jossa jo oli 50 ihmistä. Miniäni meni etsimään leipää lapsille, jotka itkivät pelosta ja nälästä.

 

2,5-vuotias pojanpoikani ei pystynyt nukkumaan silmällistäkään. Hän peitti päänsä aina kun pommi räjähti.

 

Kahdelta aamulla levisi tieto, että jotkin bussit veivät ihmisiä pois. Kolme kertaa yritimme päästä päätielle ja jouduimme palaamaan kovan pommituksen vuoksi.

 

Ystävällinen mies otti meidät autoonsa siellä, missä bussit odottivat. Siellä oli kaksi vanhemmistaan eksynyttä lasta.

 

Tämä oli vaikeampaa kuin alkuperäinen Nakba. 60 vuoden kovan työn tulokset tuhottiin muutamassa minuutissa. Sitä ei voi koskaan korvata, ei edes 15 vuodessa.

 

Rakensin taloni kivi kiveltä. Tunsin, että jokainen rakentajan asettama tiili oli osa sydäntäni. Voitko kuvitella, että muutamassa minuutissa se muuttui jätekasaksi. Mitä tahansa apua meille annetaankin, se ei koskaan ole tarpeeksi.

 

Haluan mennä takaisin sinne, missä taloni sijaitsi, pystyttää siihen teltan ja asua siinä.

 

Rukoilen Allahia vapauttamaan meidät kaikista puolueista, kuppikunnista ja sheikeistä, jotka tekevät lehmänkauppoja käyttäen hyväkseen meitä ja meidän kärsimystämme.

 

Kun noin 30.000 eri-ikäistä Nahr el-Baredin pakolaista odottaa pääsevänsä pakolaisuuskotiinsa tämän viimeisimmän al-Nakban jäljiltä, taistelut jatkuvat edelleen. Puolustusministeri Murrin ilmoitus taistelujen päättymisestä oli ennenaikainen. Naharnetin mukaan Fatah al-Islamin tarkk’ampujat surmasivat tänään kaksi Libanonin sotilasta, kun armeijan joukot piirittivät leirissä jäljellä olevien asemiesten piilopaikkaa.

 

Uutisissa on kuitenkin ollut etusijalla eilinen autopommihyökkäys espanjalaista pataljoonaa vastaan. Uhreja oli lopulta kuusi, kolme espanjalaista ja kolme kolumbialaista. Mikään ryhmä ei ole ottanut hyökkäyksestä vastuuta, mutta yleisesti on oltu sitä mieltä, että tekijöillä on liittymäkohtia Fatah al-Islamin taistelijoihin, joiden kanssa Libanonin armeija on ottanut yhteen Nahr el-Baredissa.

 

Yhtä lailla UNIFIL:in komentaja Claudio Graziano kuin Libanonin pääministeri Fouad Siniora ovat olleet sitä mieltä, että teon tarkoituksena oli häiritä Libanonin stabiiliutta. Graziano totesi eilen, että ”hyökkäys on lisännyt UNIFIL:in sitoutuneisuutta toteuttaa tehtävänsä Etelä-Libanonissa”.

 

Kirsti Palonen