Nyt on aika auttaa BAS:ia auttamaan. Meillä on varaa siirtää monien tarpeittemme tyydyttämistä tuonnemmaksi. Se ei vahingoita elämäämme oleellisesti. Libanonissa ihmisten tarverakenne on muuttunut ratkaisevasti viime kuukauden aikana. Keskeinen tarve on elämän säilyttäminen, ja elämä on vaarassa monella tavoin joka päivä.

 

PSV kerää rahaa elämisen perustarpeita varten, eikä Libanonin pakolaisleireillä tällä hetkellä mietitä, kuuluuko niihin digiboksi. Anna jo! Avun viivästymisellä voi olla pitkäaikaiset seuraukset yksittäisille ihmisille ja perheille. Pienelläkin avulla saattaa lisäksi olla tämänhetkisen konkreettisen merkityksensä yli menevä psykologinen merkitys. Se tukee luottamusta ihmisissä olevaan hyvään aikana, jolloin ihminen aiheuttaa niin paljon pahaa.

 

Kun ulkomaisten avustuskuljetusten perilletoimittaminen on pysähdellyt Israelin pommitusten vuoksi, paikallisten avustusjärjestöjen merkitys kasvaa entisestään. BAS:n työntekijät ovat valmiiksi niillä alueilla, joilla apua tarvitaan ja heillä on toisenlaisia auttamistapoja ja -väyliä kuin suurilla ulkomaisilla avustusjärjestöillä.

 

Toisaalta paikalliset avustusjärjestöjen työntekijät ja vapaaehtoiset auttavat vieraita ihmisiä itse uhan alaisina ja haavoittuneina. Heille on suuri merkitys sillä, että he saavat konkreettisen osoituksen ulkomaitten auttamistahdosta. Pitkäksi aikaa ei riitä tukea siitä, että me pidämme heidän tilannettaan kauheana ja se tekee meidät surullisiksi. Jos se tukee ollenkaan tai edes lohduttaa.

 

Lähimpänä Israelin rajaa sijaitsevan BAS:n toimintakeskuksen johtava sosiaalityöntekijä Mariam Sulieman joutuu avustustyön ongelmien ja pommitusuhan lisäksi miettimään, miten hän selviää äitinsä kanssa hengissä sairaalaan Saidaan saamaan äidille dialyysihoitoa, jota ilman tämä kuolisi.

 

147563.jpg

Johtava sosiaalityöntekijä Mariam Sulieman BAS:n toimintakeskuksen katolla Rashidiehin pakolaisleirillä huhtikuussa 2006. Kuva: Sirkku Kivistö

 

BAS:n Family Guidance Centerin sosiaalityöntekijä Elham Shahrourin sukulaiset ovat joutuneet pakenemaan Etelä-Libanonista. Kymmeniä hänen sukulaisiaan asuu tällä hetkellä Beirutissa Elhamin sedän kotona tai kouluissa. Elham ja hänen setänsä yrittävät auttaa sukulaisia niin kuin arabien ja palestiinalaisten moraalikoodiin kuuluu. Erityisesti Elham kantaa huolta veljensä vaimosta ja kolmesta lapsesta, joitten isä oli hiukan ennen sodan puhkeamista joutunut lähtemään työhön ulkomaille.

 

Elham toteaa, että BAS:n sosiaalityöntekijät tarvitsisivat itsekin apua, koska heidän perheensä ovat samassa onnettomassa asemassa kuin muutkin sodasta kärsivät perheet. Ja siitä huolimatta he jatkavat omaa auttamistyötään.

 

Huolta läheisistä on lisännyt se, että yhteydenpidossa on ollut vaikeuksia. Kännykät eivät ole toimineet. Sähköpostia ei ole voinut lähettää tai vastaanottaa sähkökatkojen vuoksi. Vuorille pommituksia paenneen BAS:n työntekijän tekstiviesti tuli vahingossa Sirkku Kivistön kännykkään. Tarkoitus oli kysyä veljeltä: "Are you still there where you are, have no reply."

 

Voi miten toivommekaan, että lukuisiin vetoomuksiimme tulisi vastaus pankkitilille Libanon / Psykologien Sosiaalinen Vastuu, Sampo 800019-703530, viitenumero 1588.

 

Hi, are you still there where you are?

 

Ja tuletko mielenosoitukseen maanantaina 14.8. Kokoontuminen Kiasmalla klo 17?

 

Kirsti Palonen