Aamupäivällä Mahmoud, yksi BAS:n kenttätyöntekijöistä, onnistui saamaan lyhyeksi aikaa yhteyden BAS:n toimistoon Beirutiin. Hänkin vahvisti, että taistelut olivat laajentuneet joka puolelle Nahr el-Baredin pakolaisleiriä. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Kaksi klinikkaa oli saanut suoran osuman ja muutkin klinikat olivat vaarallisen lähellä taisteluja. Joitakin haavoittuneita oli tuotu suojaan moskeijaan, mutta ensiaputarvikkeita oli niukalti. Kukaan ei ollut valmistautunut tällaisiin taisteluihin.

 

Kansalaisjärjestöt kutsuivat lääkäreitä, hoitajia ja muita auttamaan kykeneviä vapaaehtoisiksi. Samoin he pyysivät mitä tahansa ensiaputarvikkeita ihmisiltä, jos heillä niitä oli. Puutetta oli tavallisimmistakin tarvikkeista puhumattakaan lääkkeistä tai mahdollisuuksista verensiirtoihin.

 

Pelottavimpana ihmiset pitivät tarkk’ampujia. Jos yritti auttaa haavoittunutta, oli vaarassa itse joutua kohteeksi.

 

Mahmoudin oma koti oli saanut osuman. Hänen perheensä oli sukulaisten luona.

 

BAS:n tiedottaja Hanan Masri toteaa, että myös BAS:n Beirutin-toimiston henkilökunta tuntee olevansa ansassa, koska ovat avuttomia ja kykenemättömiä auttamaan leirin sisällä olevia.

 

Kirsti Palonen