Eilispäivän 14.6.2007 Helsingin Sanomissa oli  Lähi-idän kartta, jolle oli merkitty "liekehtivät ja kytevät konfliktit". Libanonia osoitti nuoli ja siihen oli liitetty tekstilaatikko, jossa oli harhaanjohtava teksti: "Alkukesällä 2007 armeija tulitti Nahr el-Baredin pakolaisleiriä ajaakseen islamistimilitantit sieltä." Tästä saa käsityksen, että taistelut ovat olleet ja menneet.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Toisin on tosiasiassa. Toukokuun 20. päivänä alkaneet taistelut Libanonin armeijan ja Fatah al-Islam –ryhmän välillä jatkuvat edelleen. Viime viikonvaihteessa tulitus oli ankarampaa kuin vielä koskaan taistelujen alkamisen jälkeen. Kuolonuhrien määräksi on tähän mennessä arvioitu 140, sotilaita, Fatah al-Islamin taistelijoita ja siviilejä. 11.6. surmansa sai kaksi Libanonin Punaisen Ristin vapaaehtoista, jotka olivat auttamassa siviilien evakuoinnissa.

Enemmistö Nahr el-Baredin runsaasta 31.000 palestiinalaispakolaisesta on paennut pääasiassa muille Libanonissa sijaitseville pakolaisleireille. Suurin osa kansoittaa Beddawin pakolaisleiriä, joka sijaitsee 15 kilometrin päässä Nahr el-Baredissa meneillään olevista taisteluista. Beddawin aiempi 16.000:n asukasmäärä on suunnilleen kaksinkertaistunut. Avustusjärjestöjen mukaan Nahr el-Baredissa on vielä taistelujen jaloissa 3.000 – 5.000 siviiliä, heistä pääosa sairaita, vammaisia ja vanhuksia, jotka evät pysty kävelemään.

Kun Nahr el-Baredin taistelut jatkuvat neljättä viikkoa, se ei enää ole suomalaiselle medialle kuin pikkujutun arvoinen, mutta kokonaan ei mielestäni pidä nollata lähes 50.000 ihmisen elämään ratkaisevasti vaikuttavaa tragediaa.

Jos Nahr el-Baredin viikonvaihteen uhreista yksi olisi ollut suomalainen, lehdet olisivat halunneet kirjoittaa yhtä suomalaista ja hänen perhettään kohdanneesta tragediasta. 12.6. Helsingin Sanomat kertoi pikku-uutisessa, että kaksi Libanonin Punaisen Ristin työntekijää menehtyi edellispäivänä Nahr el-Baredin pakolaisleirillä Pohjois-Libanonissa yrittäessään evakuoida siviilejä. Nimeään Boulos Maamari ja Haitham Suleiman eivät lehteen saaneet.

Sodilla ja taisteluilla on myös uhreja, jotka eivät tunnu senkään vertaa mainitsemisen arvoisilta kaiken maailmassa meneillään olevan tappamisen rinnalla. Missään ei julkaista ilmoitusta, että Nahr el-Baredin pakolaisleirillä tuhoutuivat tyttönukke ja morsiannukke, joita jäi kaipaamaan Inass Nasser Nasser, 10-vuotias, itse evakossa Shatillan pakolaisleirillä Beirutissa. Eivätkä kuolinilmoitusta saa myöskään ne eläimet, jotka olivat perheen lapsille niin tärkeitä, kuin perheenjäseniä. Nuket ovat lasten kasvinkumppaneita, joilla on tärkeä merkitys heidän elämässään. Lukuisissa lasten kertomuksissa kaivataan omia leluja niin kuin Inassin Shatillassa kertomassa tarinassa.

Kello 3.30 yöllä heräsimme Fatah al-Islamin ja armeijan välisen ampumisen ääniin. Kuulin sen uutisista. Asumme kolmannessa kerroksessa. Menimme setäni asuntoon ensimmäiseen kerrokseen ja pysyimme siellä. Sitten setä käski meidän lähteä sieltä, koska alettiin ampua lähelle. Asumme lähellä Sameedia.

Inass Nasse Nasser: Lähdimme pois kotoa. Kuva: Beit Atfal Assumoudin kuva-arkisto.

Kun ihmiset alkoivat sanoa, että pitäisi lähteä leiristä, teimme niin kello 23.30 yöllä. Menimme Beddawiin ja nukuimme eräitten ystävien kanssa. Seuraavana päivänä kahdeksalta aamulla lähdimme setäni kotiin.

Olisin halunnut mukaan leluni, joilla leikin, tyttönuken ja morsiannuken. Leikin kotia veljeni Tarikin kanssa. En saanut näitä leluja mukaani, koska lähdimme kovalla kiireellä ja meillä oli vain yöpuvut ja henkilöllisyystodistukset.

Inass Nasser Nasser: Minun nukkeni. Kuva: Beit Atfal Assumoudin kuva-arkisto.

Olen nyt Kansallisessa kasvatuksen koulussa. Koulussa tapasin ystäväni Haliman. Olin siitä hyvin iloinen, koska täällä ei ole ketään ystävistäni. Leikimme piilosta. Kun istumme juttelemassa, puhumme siitä, ettemme olisi koskaan uskoneet tällaista tapahtuvan meille.

Inass Nasser Nasser: Minun koulutoverini. Kuva: Beit Atfal Assumoudin kuva-arkisto.

Näitä traumaattisen katastrofin uhreiksi joutuneita lapsia voit auttaa Psykologien Sosiaalisen Vastuun kautta.

Keräystili: Libanon / Psykologien Sosiaalinen Vastuu

Sampo 800019-703530

Viitenumero: 1656

Keräyslupa: OKU 1819 A

Kirsti Palonen