BAS:n Beirutin-toimistosta on ollut vaikea saada yhteyttä Nahr el-Barediin. Yhteys onnistuttiin aamupäivällä saamaan Nahr el-Baredin tietokoneluokan opettajaan Asaadiin. Hän totesi tuolloin, ettei kukaan tiedä kuolleitten tai haavoittuneiden lukumäärää, koska kukaan ei pysty lähtemään ulos olinpaikastaan.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Asaadin mukaan tilanne oli koko ajan huonontunut. Missään ei ollut turvassa. Peloissaan olevia, avuttomia ihmisiä pakkautui harvoihin pommisuojiin. Niitä ei ollut ehditty varustaa vastaanottamaan ihmisiä.

 

Asaad jatkoi, että iskut suuntautuivat joka puolelle leiriä syvälle sisäosiin asti. Tarkk’ampujat ampuivat kaikkea mikä liikkui. Jo aamupäivällä leirin ainoa turvallinen klinikka oli vastaanottanut 40 haavoittunutta lasta. Kuolleitten määrä lisääntyi ja jotkut ruumiit olivat edelleen kaduilla, koska kukaan ei voinut mennä hakemaan niitä pois.

 

Ruoan ja veden puute oli huutava. Lapset itkivät pommisuojissa nälissään ja janoissaan.

 

BAS:n tiedottaja Hanan Masri kuuli Asaadin puhuessa raskaan pommituksen ääntä, ja Asaadin piti lopettaa päästäkseen itse suojaan.

 

Hanan Masri toteaa: ”Jälleen joudumme toteamaan, että siviilit joutuvat loukkuun, heitä käytetään ihmiskilpinä ja he joutuvat maksumiehiksi konfliktissa, johon heillä itsellään ei ole mitään osaa.”

 

Kirsti Palonen