Keräysten yhteydessä kysytään, menevätkö rahat varmasti sinne, mihin luvataan. Todella tärkeä kysymys. Mekin olemme kuulleet sen lipaskeräysten yhteydessä.

 

Voimme paljastaa, että PSV on lähettänyt BAS:lle enemmän kuin mitä tähän mennessä on kerätty. Mielestämme Libanonissa tarvitaan apua mahdollisimman pian. Emme jääneet odottamaan sitä, että saisimme rahaa kerätyksi pikkuhiljaa, vaan turvauduimme lainaan ja lähetimme heti rahaa yhteistyöjärjestöllemme. Mikäli keräys ei tuota lähetettyjä summia, laina on hankkeen yhteyshenkilöitten (ei PSV:n) vastuulla.

 

Tähän iltaan mennessä olemme keränneet 6.083,60 euroa. Tavoitteemme on 16.000 euroa, mihin on vielä melkoinen matka. Ja tietenkin toivoisimme voivamme lähettää Libanoniin paljon tuon ylikin.

 

BAS on aina toimittanut kuitin kaikista vastaanotetuista rahoista, niin nytkin. Esim. kuitti no 462 kertoo, että BAS on vastaanottanut pankkilähetyksenä runsaat 10.000 USD.

 

147299.jpg

 

Kuitin on lähettänyt BAS:n libanonilainen kirjanpitäjä Ali Al Hajj. Vuodenvaihteen jälkeen BAS lähettää aina PSV:lle vuosiraportin, mikä sisältää selvityksen yhteisten hankkeitten edistymisestä ja budjetin toteutumisesta. Raporttien perusteella voimme päätellä, onko BAS:lle lähetetty avustus käytetty sovittuun tarkoitukseen. Mikäli jotain epäselvyyksiä on, kysymme ja saamme selvityksen. Saman menettelyn odotamme jatkuvan nytkin. Meillä on yli 20 vuoden kokemus yhteistyöstä BAS:n kanssa. Tähän aikaan sisältyy niin sodan kuin rauhan jaksoja.

 

Henkilökohtaisesti tunnen suurta luottamusta kirjanpitäjä Alia kohtaan. Hän oli tukeni ja turvani toukokuussa 2005, kun olin Beirutissa hukannut omat rahani, VISA-korttini, passini ja matkalippuni. Ali oli tukeni ja turvani poliisilaitoksella, jossa tutustuin perusteellisesti paikalliseen byrokratiaan.

 

Ilmoitus kadonneesta passista aloitettiin nähtävästi vähäpätöisimmästä virkamiehestä, jonka täyttämän paperin ja leimattujen veromerkkien kanssa edettiin seuraavaksi korkeammalle tasolle täyttämään papereita ja leimaamaan veromerkkejä. Ja taas odottamaan hierarkiassa seuraavan oven taakse.

 

Kaikkiaan selitimme siellä asiamme seitsemälle miehelle. Ystävällisin tarjosi jopa kahvit. Välillä jouduimme tapaamaan kahta miestä lähellä sijainneessa turvallisuuspoliisin päämajassa.

 

Ja kun hotelli Mayflowerin aamiaisravintolassa oli lopulta samana päivänä tajuttu, että sieltä löytynyt laukku oli juuri se, jota olin kaksi päivää kysellyt, jaksoi Ali seuraavana päivänä kulkea kanssani samat toimistohuoneet – nyt päinvastaisessa järjestyksessä – hoitamassa peruutuksen edellisen päivän katoamisilmoitukseen.

 

147302.jpg

Kirjanpitäjä Ali Al Hajj (äärimmäinen oik.) tanssii dabkea vapunpäivänä 2004. Hänestä vasemmalle BAS:n toiminnanjohtaja Kassem Aina, Ingrid Rumpf saksalaisesta Flüchtlingskinder in Lebanon –järjestöstä ja BAS:n hammasklinikoiden johtaja Faizah Aina. Kuva: Kirsti Palonen

 

Minä luotan Aliin.

 

Kirsti Palonen