<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Muutama päivä sitten Klaus Helkama puhui Psykologia 2006 –kongressin ensimmäisessä keynote –luennossa moraalisen arvostelukyvyn kehityksestä ja mm. huolenpidon etiikasta. Huolenpidon etiikassa toimintaa ohjaavana normina on välittäminen ja toisten tarpeista huolehtiminen. Mielen rauhaa –keräys voi tarjota psykologeille ja muillekin asiasta toivottavasti kiinnostuneille mahdollisuuden tutkia, missä määrin huolenpidon etiikka vallitsee Suomi-populassa.

 

Tutkimuksen suorittaja saa käyttöönsä oranssinvärisen Psykologien Sosiaalinen Vastuu ry:n logolla varustetun keräysliivin, valkoisen PSV:n logolla ja keräysluvalla varustetun keräyslippaan sekä erivärisiä keräyslennäkkejä neljällä kielellä. Varustus voi jossain määrin vaikuttaa tulokseen.

 

Tein eilen lauantaina klo 12-14 Sirkku Kivistön kanssa aiheesta alustavaa kartoitusta Helsingissä Tallinnanaukiolla. Esitin lukuisille eri-ikäisille nais- ja miespuolisille kysymyksen: "Haluaisitteko osallistua Psykologien Sosiaalisen Vastuun keräykseen, jolla autetaan Libanonin sodasta kärsineitä?"

 

166755.jpg

Suomen Palestiinalaisten Siirtokuntayhdistyksen Libanon-solidaarisuusteltta Tallinnanaukiolla. Kuva: Kirsti Palonen

 

166756.jpg

 Sateelta suojassa. Juhani Lohikoski vapauttaa teltan katosta vesikertymän paineelta. Kuva: Kirsti Palonen

 

166757.jpg

Välillä oli aikaa rentoutumiseenkin, mutta Sirkku Kivistö miettii jo vakavana, karkoittiko sade kaikki potentiaalit lahjoittajat. Kuva: Kirsti Palonen

 

Tässä pieni otos kartoitustyöni raakahavainnoista:

 

Ne, jotka osallistuivat keräykseen, eivät yleensä perustelleet kovinkaan paljon toimintaansa. Jos perusteluja esitettiin, ne kuvastivat yleensä eläytymistä sodan uhrien, erityisesti lasten asemaan. Toinen vaihtoehto oli kiukku tuhoja aiheuttaneita tahoja kohtaan.

 

Moni oli sitä mieltä, että hänestä itsestään tai suomalaisista yleensä olisi ennemmin pidettävä huolta kuin libanonilaisista tai palestiinalaisista. Jotkut eivät halunneet osallistua keräykseen, koska "mutakuonoja on meillä jo ihan tarpeeksi hyysätty".

 

Myös Suomen historia tarjosi perusteluja puoleen tai vastaan:

 

"Ei kukaan meillekään kerännyt silloin kun meitä pommitettiin."

 

"Kyllä minä tiedän, miten kauheaa heillä on. Minulla oli kolme veljeä ja kaikki kuolivat sodassa."

 

Jotkut ottivat kantaa syyllisyyskysymykseen.

 

"Terroristit sen aloittivat, pitäköön ne huolta."

 

Toisten mielestä taas Israelin pitäisi maksaa.

 

Monet puhuivat elekielellä esim. päätä pudistaen tai kättä huiskauttaen. Välinpitämättömyys sai myös verbaalisia ilmenemismuotoja:

 

"Sotikoon vaan keskenänsä."

 

Hyvinkin aggressiivisten kannanottojen sekaan mahtui myös ihan kannatettavia esityksiä, esim. että vanhuksista tulisi huolehtia paremmin.

 

Tallinnanaukiolla oli liikkeellä myös ihmisiä, jotka selvästi ihan syystä totesivat, etteivät pysty osallistumaan. Opiskelijalta ei löytynyt rahaa. Keski-ikäinen mies totesi yrittävänsä selvitä siihen asti kun saa seuraavan avustuksen.

 

Kahden tunnin aikana me kaksi lipaskerääjää saimme yhteiseksi tulokseksi 77,40 euroa. Helpommalla olisimme päässeet, jos olisimme lahjoittaneet kumpikin yhden vastaanottokäynnin palkkion keräykseen. Mutta monet keskustelut olisivat jääneet käymättä ja tietäisimme paljon vähemmän siitä, miten suomalaiset suhtautuvat toisista huolehtimiseen.

 

166758.jpg

Sirkku Kivistö vakavassa keskustelussa Lähi-idän tilanteesta. Kuva: Kirsti Palonen

 

Sinullakin on mahdollisuus tähän lisäkoulutukseen ensi lauantaina 2.9. klo 12-14 Elielinaukiolla Helsingissä. Eikä maksa mitään. Paitsi muualta tuleville kulkuvälinemaksun. Ellei sitten tule polkupyörällä, kuten rahaton pysäyttäkääsotalainen, jolle ei tullut mieleen yrittää pummilla metrossa.

 

Sirkku ja minä huolehdimme tutkimustyössä tarpeelliset varusteet paikalle.

 

Kirsti Palonen