<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Pienet sisarukset 5-vuotias Inshirah Tawfiek El-Shareif ja hänen 6-vuotias veljensä Mohamad tulivat Beddawiin vanhempiensa ja pikkusisarensa kanssa. Perhe on joutunut muuttamaan paikasta toiseen ja kaikkien tapahtumien ja muutosten aiheuttama stressi on vaikuttanut vanhempien väliseen suhteeseen. Saduttajan mukaan erityisesti Mohamad tuntee itsensä epävarmaksi. Hän kertookin kaipaavansa tavattomasti aiempaan elämäänsä Nahr el-Baredissa. Kaikki tuntuu Beddawista katsoen olleen niin hyvin siellä. Mohamad jopa katuu sitä, ettei aikanaan suhtautunut koulunkäyntiin äidin toivomalla vakavuudella.

Lasten kertomuksissa tulee esiin, miten koulun aloittaminen on merkinnyt Mohamadille kehitysharppausta. Samoin sisarusten sukupuolierot näkyvät. Viisivuotias Inshirah kertoo yrittäneensä lapsen tavoin helpottaa itkevän ja pelkäävän äitinsä oloa. Hän yrittää olla pelkäämättä ja itkemättä, mutta oksentaa sitten bussissa pakomatkan aikana. Ja yrittää taas urheasti katsoa Nahr el-Baredin todellisuutta televisiosta.

 

Mohamadin kertomuksessa korostuu voimakkaasti identiteetti poikana ja suuttumus siitä, että hänelle tarjotaan tytöille kuuluvaa lelua.

 

Inshirahille Beddawin pakolaisleiriin pääsy tuntuu olevan helpotus. Mohamadista taas mikään ei tunnu olevan hyvin Beddawissa.

 

Sisaret kertoivat tarinansa 1.6.2007. Ensin Inshirahin kertomus:

 

Leikin ystävieni ja serkkujeni Sherienin ja Ramin kanssa. Menimme myös katsomaan Israelia.

 

Siellä armeija ampui meitä kaukaa. Mutta täällä Beddawissa kukaan ei ammu meitä. En pelkää kun leikin täällä, koska täällä ei ammuta. Talomme on tuhottu, mutta kukaan ei kertonut minulle.

 

He ampuivat meitä myös läheltä jokea. Raketti osui meidän taloomme ja äitini itki. Sanoin hänelle, ettei hän itkisi. Minä en itkenyt ja toin sitruunamehua Nizarilta. Äiti pyörtyi kaksi kertaa. Hän pyörtyi myös tätini kotona.

 

Katson televisiota nähdäkseni ampumisen ja uutiset, myös piirrettyjä. Isä oli äidin kanssa. Dima, Amal, Loolo ja heidän äitinsä ja isoäitinsä olivat pommisuojassa.

 

He pommittivat moskeijan lähelle. Siellä oli paljon ihmisiä, mutta minä en nähnyt heitä kaikkia, mutta katselin heitä televisiosta.

 

Myös äitini juoksi talosta. Olimme bussissa, sen omistaa Nizarin ystävä. Minä oksensin bussissa.

 

Kun tulimme tädin kotiin, menimme toiseen taloon täti Latiefahin luo. Hamoudi sanoi: ”Minä rakastan Beddawia.” Ja minä sanoin hänelle, että niin minäkin.

 

631997.jpg

Inshirah Tawfiek El-Shareif ja hänen saduttajansa BAS:n Beddawin hammasklinikan hammashoitaja Nadia Eldihaydie. Kuva: Beit Atfal Assumoudin kuva-arkisto.

 

Mohamad-veli kertoi tarinassaan ikävästään Nahr el-Barediin.

 

Ostin appelsiinimehua ja ostin perunoita ja keksejä, pelasin korttia isäni kanssa, pelasin jalkapalloa nahr el-baredilaisten ystävieni kanssa, koska minulla on paljon ystäviä Nahr el-Baredista eikä montakaan Beddawissa.

 

Nahr el-Bared on parempi kuin Beddawi, koska siellä me ostimme tavaroita, mutta täällä niitä jaetaan. Minusta ei ole mukavaa ottaa tavaroita. En pidä heidän ruoastaan, koska he keittävät riisiä kalaa, mutta me keitämme riisiä ja molekiahia.

 

He antoivat meille lahjoja, leluja ja myös hammasharjan, saippuaa ja kynsileikkurin. Minä leikin ja he antoivat minulle nuken kuin olisin tyttö. Minä en pidä siitä, koska sellainen on tyttöjä varten. Minä haluan leikkiä sotilailla, tankeilla ja raketeilla.

 

Haluaisin mennä el-Barediin, koska ikävöin sitä ja minulla on siellä paljon ystäviä. Luultavasti puolet heistä tapettiin, koska he ampuivat meitä ja monet raketit osuivat heihin.

 

Minä haluan mennä, haluan mennä, koska opiskelin ja söin, koska olin ensimmäisellä luokalla. Olen kuusivuotias ja käyn mielelläni koulua. Ikävöin sinne. Minä olin älykäs, mutten kuunnellut äitiä, kun hän käski minun tehdä läksyjäni.

 

631998.jpg

Inshirah ja Mohamad El-Shareif pikkusisarensa kanssa evakossa Beddawissa. Kuva: Beit Atfal Assumoudin kuva-arkisto.

 

Lasten kertoessa tarinoitaan taistelut heidän kotileirissään olivat jatkuneet kiivaina aamusta asti. Eilen lauantaina 2.5. Libanonin armeija otti käyttöön uutena aseistuksena helikopterit, joista ammuttiin Fatah al-Islamin taistelijoiden oletettuja olinpaikkoja. Libanonin presidentin Fouad Sinioran mukaan Nahr el-Baredissa vielä olevien asukkaiden määrä oli alle 3.000.

 

Kirsti Palonen